Tavoitteenani tässä blogissa on käsitellä ja tuoda esiin valtavirtatieteestä riippumattomia teorioita ja ajatuksia maailmankaikkeudestamme. Näkemyksiä, joista suomenkielellä on vain vähän laadukasta tietoa, ja jotka muutenkin toimivat kollektiivisen ymmärryksemme marginaalissa. Pyrin määrän sijaan laatuun, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että merkitsen käyttämäni lähteet tarkasti ja moni artikkeleistani tulee olemaan akateemisen artikkelin tapainen.

Tavoitteenani on pyrkiä asioiden faktapohjaiseen tarkasteluun sen sijaan, että alkaisin julistaa varmoja totuuksia tästä monimutkaisesta ja salaperäisestä maailmankaikkeudesta. Mielestäni on tärkeää käyttää hyvää arviointikykyä yhtä lailla valtavirtatiedosta kuin vaihtoehtotiedostakin. Valtavirtatieto, joka tulee mediasta tai tieteestäkin on monesti värittynyt progagandalla ja erilaisilla agendoilla. Vastaavasti ”vaihtoehtopiireissä” liikkuu ja leviää helposti myös täysin hölmöjä ajatuksia ja teorioita, kuten nykyaikainen litteä maa-ilmiö hyvin todistaa.

Todellisuuden tarkkailu on haastavaa puuhaa, sillä suuri osa ihmisistä puhuu enemmän kuin tietää. Ne, jotka tietävät voivat olla varovaisia puhumaan. Mukaan mahtuu myös lukematon määrä erilaisia agendoja, rahan tekemisestä aina sosiaaliseen manipulaatioon ja tietoiseen disinformaatioon.

Yksi suuria ongelmia on asioihin suhtautuminen tunteella. Tähän liittyy vahvistusharha ja kognitiivinen dissonanssi, jossa ihmiset pyrkivät tiedostamattaan löytämään ne faktat, jotka tukevat omaa ennakkokäsitystä ja sivuuttamaan faktat, jotka uhkaavat tätä. Tuskin itsekään tältä vältyn. Vaatii luonnetta ja integriteettiä pystyä lukemattomia kertoja myöntämään olevansa väärässä. Se on kuitenkin eteenpäin menemiselle välttämätöntä.

Pidän itseäni eräänlaisena todellisuuden tarkkailijana, joka on penkonut läpi monenlaista materiaalia, teoriaa ja ajatuksia vuosien saatossa. Valtavirtakentällä navigointi on helppoa kun tajuaa suuren osan olevan propagandaa tai virheellisiä oletuksia. Vaihtoehtokenttä on paljon petollisempi. On helppo joutua erilaisiin kaninkoloihin ja umpikujiin ja vaatii tiettyä luonteenlaatua pystyä liikkumaan eteenpäin huomatessaan erehtyneensä. Olla avoimin mielin, mutta ei liikaa ettei usko mitä tahansa. Ja jos huomaa erehtyneensä, niin myöntää se ajoissa ettei käy niin kuin professorille, joka on 30 vuotta jotain teoriaa kehitellessä muuttunut immuuniksi kritiikille.

Ehkä hyödyllisimpiä tapoja on pystyä arvioimaan asioita ulkopuolisesti ja neutraalisti. Hyppäämättä heti mukaan tiettyyn ryhmään toitottamaan uutta totuuden ilosanomaa. Sen sijaan otetaan faktat pöydälle ja tarkastellaan niitä sellaisenaan. Ei ole välttämätöntä saavuttaa varmaa mielipidettä asioista, mutta se on paljon terveempää kuin sokeasti johonkin luottaminen.

Tervetuloa!

Juuso Räsänen