Walter Russell. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Pitkien vuosisatojen saatossa hitaasti kehittyvälle ihmisrodulle tulee uutta tietoa kosmisesti inspiroiduilta neroilta, joilla on tietoisuutta illuusion maailman tuolla puolella lepäävästä todellisuudesta. Tämä uusi tieto on luonteeltaan niin vallankumouksellista, että kokonaiset ajattelurakennelmat ja kokonaiset kosmogoniat muuttuvat vanhanaikaisiksi.

Walter Russell 1953, 15.

Johdanto

Tohtori Walter Russell (1870–1963) oli ehkä viime vuosisadan mielenkiintoisin unohdettu ajattelija. Russellia on kutsuttu muun muassa moderniksi Leonardoksi tai mieheksi, joka pääsi käsiksi maailmankaikkeuden salaisuuksiin (Clark 1989). Russell oli todellinen monitaituri. Hän oli maailmanluokan kuvanveistäjä, arkkitehti, muusikko, kirjailija, taitoluistelija, ratsastaja ja myöhemmin myös itseoppinut tiedemies ja keksijä. (Dr. Russell’s Historical Timeline) Lyhyesti sanottuna hän oli erinomainen kaikessa, mitä hän teki. Russelin elämäntyön on sanottu vastaavan helposti viiden ihmisen elämäntyötä, mutta tämä artikkeli käsittelee vain Russellin tiedettä.

Russellin tieteellinen visio maailmasta syntyi erikoisen kokemuksen seurauksena. Toukokuussa vuonna 1921, Russellin ollessa 49-vuotias hän koki omien sanojensa mukaan 39 päivää kestävän mystisen kokemuksen, jota hän kutsui kosmiseksi valaistumistilaksi. Tämän kokemuksen aikana hän kirjoitti ylös 40 000 sanaa ja tämä julkaistiin myöhemmin teoksessa nimeltä ”The Message of the Divine Iliad.” Tämä kokemus loi pohjan uudelle tieteelliselle ymmärrykselle maailmankaikkeudesta. (Dr. Russell’s Historical Timeline)

Russell kritisoi aikansa tieteilijöitä siitä, että heidän ymmärryksensä
pohjautui vain aistein havaittavien vaikutusten havainnointiin. sen sijaan tulisi pyrkiä ymmärtämään ilmiöiden takana oleva todellinen vaikutus, minkä pystyy ymmärtämään vain mielen tiedolla (Russell 1953, 15).

Nikola Tesla kehotti Walter Russelia piilottamaan työnsä tuhanneksi vuodeksi piiloon ihmiskunnalta, kunnes se olisi sille valmis.

Lao Russell

Kaksisuuntainen maailmankaikkeus

Valtavirtatieteen mukaan energia kulkee vain yhteen suuntaan, eikä ole olemassa kompensoivaa ”ylämäkeen nousevaa” energiaa. Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi ihmisten teknologiassa, jossa esimerkiksi auto käyttää bensiinin loppuun tankista tai ymmärryksessä tähtien toiminnasta, jonka mukaan tähdissä on rajallinen määrä polttoainetta, jonka loputtua tähti kuolee.

Russellin mukaan tällainen käsitys yksisuuntaisesta maailmankaikkeudesta on mahdoton. Koko maailmankaikkeus on suuri pumppu, jonka kaksisuuntainen mäntä saa aikaan universumin sydämen sykkeen kokoonpuristumista ja laajenemista vuorottelemalla. (Russell 1953, 27.)

Russellin maailmankaikkeus pohjautuu kaksisuuntaiseen sähköaaltoliikkeeseen, joka on kaikkien ilmiöiden taustalla oleva voima. Ainoa voima universumissa on sähkö, ja kaksi ainoaa työkalua, joilla meidän materian ja liikkeen maailmankaikkeus on rakennettu, ovat kaksi paria vastakkaisia spiraalivortekseja. Yhdet näistä vastakkaisista pareista kohtaavat kartion huipuissa ja toiset vastakkaiset parit kohtaavat kartion kannassa. (Russell 1953, 17.)

Nämä kaksi paria vastakkaisia sähköisiä spiraalivortekseja ovat perus yksikköjä kaiken materian luomiselle. Yhdessä ne luovat sähköistä aaltoliikettä, joka saa aikaan erilaisia paine-eroja, joita tarvitaan luomaan näennäisesti eri elementit. Tämä on Russellin tieteen perusta, ja se selittää niin atomien, planeettojen, aurinkokuntien, galaksien ja koko universumin toiminnan. (Russell 1953, 17.)

Kaksisuuntainen sähköaalto liike kaiken perustana. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Nämä vastakkaiset sähköiset painetilat ovat kuin kaksisuuntaisia vipuvarsia, ja liikkumaton magneettinen valo on se tukipiste, joka ohjaa tätä sähköistä vaikutusta tekemättä itse kuitenkaan työtä. Se toimii kuin laivan peräsin ohjaamalla laivan suuntaa, mutta ei itse laivaa liikuta. Toisin sanoen liikkumattomuus keskittää liikkeen. (Russell 1953, 18.)

Russellin malli on kauniin yksinkertainen​*​. Samat lainalaisuudet ja sama mekaniikka selittävät kaiken näkyvän materian synnyn ja elämänkaaren. Emme tarvitse siis erillisiä teorioita atomeille ja planeetoille. Jos ymmärrämme yhden, niin ymmärrämme kaiken.

Gravitaatioksi kutsutun ilmiön salaisuus piilee Russellin mukaan polarisoituneessa tilasta, jossa korkean potentiaalin kappale pyrkii toisen korkean potentiaalin luokse. Newtonin omenaesimerkkiä käyttäen omena pyrki toisen korkean potentiaalin luokse (maan pinta). Tämä on kuitenkin vain yhtälön toinen puoli. Jos Newton olisi odottanut pidempään, niin hän olisi ehkä havainnut, että sama omena alkaakin nousta takaisin taivaalle alhaisen potentiaalin kaasuna etsiessään samankaltaista alhaisen potentiaalin tilaa tasapainottaakseen jakautunutta sähköistä tilaansa. (Russell 1953, 19–20.)

Toisin sanoen Newton piti gravitaatiota aineen sisäisenä ominaisuutena, jossa aineen sisällä oleva vaikutus veti jollain mysteerillisellä tavalla muuta ainetta luokseen. Russellin teoriassa ”gravitaatio” on ulkoapäin sisäänpäin puskeva sähköinen vaikutus, jota ei kuitenkaan voi olla olemassa ilman tasapainottavaa ulospäin laajenevaa vaikutusta.

Taivaankappaleet ja muu materia

Ymmärtääksemme tarkemmin tätä mekanismia meidän tulee Russellin mukaan ymmärtää (sähkö)aaltokenttiä, joita myös virheellisesti luullaan magneettikentiksi, ja joiden kaareutumista virheellisesti pidetään magneettisen voiman linjoina. Todellisuudessa magneettisia linjoja ei luonnossa ole, vaan kaikki on yksistään sähköaaltoliikettä. Aaltokenttiä sitoo kaareutumaton nollataso, joka toimii peilinä heijastaen kaiken säteilyn, joka kurkottaa näihin aaltokentän rajoihin. Esimerkki tällaisesta kaareutumattomasta nollatasosta on tankomagneetin ekvaattori. Rautahiutaleet kaartuvat vähitellen molemmilta navoilta kohti keskustan nollatasoa ja saavuttaessaan ekvaattorin ne kaartuvat käänteisesti kohti toista napaa. Luonto ei kuitenkaan tee sylinterin muotoisia tankomagneetteja kuten ihminen, vaan luonnossa ”tankomagneetit” ovat aina kartionmuotoisia spiraaleja. (Russell 1953, 24, 31.)

Rautahiutaleita tankomagneetin kentässä. Ekvaattori on merkitty punaisella viivalla. Kuva: Wikipedia Commons.

Aaltokenttien maksimaalinen paine on navoilla, kun taas maksimaalinen säteily on ekvaattorilla (ks. alla oleva kuva). Tästä johtuen kaikki auringot ja planeetat elinkaarensa aikana heittävät ekvaattorinsa kohdalta ulos renkaita. Jokainen massa alkaa renkaana ja palaa lopulta takaisin renkaaksi. Tällä tavalla muodostuneet renkaat ovat sentripetaalisella kiertymisellä muodostuneet palloiksi ja syntyneet planeetoiksi tai kuiksi. Nämä syntyneet kappaleet jatkavat miljoonia vuosia ”emokappaleensa” kiertämistä vähitellen hidastuvalla nopeudella ja muuttuvalla potentiaalilla. (Russell 1953, 40, 66.) Sama mekanismi selittää esimerkiksi Saturnuksen renkaiden muodostumisen.

Luonnon tapa varastoida energiaa massana. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org
Planeettojen muodostuminen.
Hubble teleskoopin ottama kuva Saturnuksesta. Kuvassa näkyy voimakasta sähköistä aktiivisuutta molemmilla navoilla.. Kuva: NASA

Kylmä avaruus lämmittää napojen kautta kuumia aurinkoja kuumemmiksi, ja kuumat auringot säteilevät lämpöä ekvaattoreiltaan muodostaen viileneviä renkaita, jotka lämpenevät uudelleen ja muodostuvat planeetoiksi. Tässä piilee myös kaikkien muiden luonnon kappaleiden (atomit, planeetat ja galaksit) syklinen elinkaari. Sentripetaalinen sähköaaltoliike tiivistyy kappaleena ja saa aikaan lämpöä. Vastaavasti tämä lämmennyt kappale heittää sentrifugaalisesti ulos kuumaa ainetta, jotta se pystyy jäähtymään ja alkamaan tiivistyä uudelleen uusiksi kappaleiksi, jotka alkavat uudelleen lämmetä. Kaikki järjestelmät, oli kyseessä sitten atomit, aurinkokunnat tai nebulat, ovat kasvavia järjestelmiä. (Russell 1953, 34, 68.)

Walter Russell esitti siis jo vuonna 1953, että taivaankappaleet lämpenevät napojensa, eikä sisäisten prosessien tai pelkästään auringon lämpösäteilyn kautta, kuten yleisesti luullaan. Tästä saatin viitteitä jo vuonna 1979, kun Pioneer 11 luotain alkoi tutkia Saturnuksen napoja ja havaitsi ultravioletti-spektrillä navoilla näkyvää kirkkautta (NASA) (ks.yllä oleva kuva). Sittemmin tutkijat ovat havainneet outoja lämpötila-anomalioita kaasujättiläisten ylemmässä ilmakehässä. Toisin sanoen kaasujättiläisten ollaan havaittu olevan huomattavan kuumia juuri napojensa kohdalta (sekä pohjois- että etelänapa), eikä tätä voida selittää perinteisellä auringon lämmittävällä vaikutuksella, vaan kyseessä täytyy olla sähköinen ilmiö. Russell oli siis tässä asiassa uusien tietojen valossa oikeassa. Thunderbolts Projektin alla oleva video käsittelee uusia tähän liittyviä havaintoja.

Thunderbolts Project

Otetaan esimerkiksi Merkurius, joka on Auringon viimeinen jatke. Se on hyvin kuuma ja tiivis planeetta, joka kiitää primaarinsa ympäri alle kolmessa kuukaudessa. Merkuriuksen kiertyessä vähitellen ulos etäisyydelle, missä maapallomme nyt on, sillä tulee kestämään neljä kertaa kauemmin tehdä yksi kierros auringon ympäri ja tilavuudeltaan se tulee olemaan noin neljä kertaa nykyistä suurempi, sillä sen täytyy vähitellen laajentua pitääkseen tasapainon Auringosta avaruuteen ulottuvien muuttuvien ekvipotentiaalien paine-gradienttikerrosten kanssa.

Walter Russell 1953, 40–41

Materia ja alkuaineet

Kautta aikojen ihmisen aistit ovat kertoneet, että on olemassa monta erilaista substanssia (alkuaineet), joista maailmankaikkeus koostuu. Russellin mukaan ei aineessa eikä koko maailmankaikkeudessakaan substanssia ole lainkaan, vaan kaikki koostuu pelkästään (kaksisuuntaisesta) aaltoliikkeestä. Aaltoliike vain simuloi substanssia aaltokentän paineen avulla ja hämää näin aistejamme. Nopeasti liikkuvat lyhyet aallot simuloivat kiinteitä kappaleita ja hitaasti liikkuvat pitkät aallot kaasuja. Näennäisesti eri alkuaineet ovat vain erilaista aaltoliikettä. (Russell 1953, 20, 48.)

Kaikki materia on sähköistä. Sähkö on liikkumattoman magneettisen valon polarisoitumista kahdeksi vastakkaiseksi painetilaksi. Materia pyrkii aina pääsemään takaisin siihen tasapainotilaan, mistä se alunperin on jakautunut. (Russell 1953, 19.)

Materia syntyy polarisoitumalla kahdeksi vastakkaiseksi sähköiseksi painetilaksi. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Kaikki materia on vain liikkeestä syntyneitä paineolosuhteita, jossa vaihtelevat paineolosuhteet saavat aikaiseksi erilaista liikettä. Vaihtelevat liikkeen tilat saavat aikaiseksi näennäisesti eri alkuaineet. Aaltojen vaihtelevat painetilat ovat tonaalisia, ja aallon jokaisessa oktaavissa on neljä paria sävyjä. Jokaisella näistä sävyistä on sama suhteellinen positio oktaavinsa värispektrissä, kuten on kemiallisten elementtien oktaaveissa. (Russell 1953. 20–21.)

Russellin Oktaaviaalto öljymaalaus noin vuodelta 1921. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org
Oktaavin neljä nuottiparia. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Lukuisat tiheämmät, ruostumattomat ja konduktiivisemmat metallit odottavat löytämistään. Nämä tullaan löytämään, kun tiede hylkää ajatuksen materiasta substanssina ja tulee tietoiseksi gyroskooppisesta liikkeestä, joka tulee jakamaan hiilen isotooppeihin, kuten musikaalinen asteikko jakaantuu ala- ja yläsäveliin.

Walter Russell 1953, 8

Vuonna 1926 Russell julkaisi alkuaineiden jaksollisen järjestelmänsä, jossa alkuaineet esitetään yhdeksässä oktaaviaallossa. Russellin jaksollisesta järjestelmästä voidaan nähdä, että inertit​†​ jalokaasut ovat kaikkien oktaavien alussa, neutraaleissa tasapainopisteissä (alla olevan kuvan mustat pallot). Jalokaasut ovat Russellin mukaan alkuaineiden siemen, joista kaikki muut alkuaineet syntyvät. (Russell 1953, 9.)

Valtavirtatieteen mukaan eri alkuaineet, kuten alumiini, rauta tai kulta ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan kolme erilaista metallia – kolme erilaista substanssia. Russellin mukaan nämä ovat kuitenkin vain erilaisia (gyroskooppisia) painetiloja, ja painetilaa muuttamalla voidaan ainetta muuttaa toiseksi. Toisin sanoen alkuaineiden transmutaatio on mahdollista ja sitä tapahtuu luonnossa. Jokainen elementti jaksollisessa järjestelmässä on transmutaatio saman syklin edeltävästä elementistä oktaaviaallon alusta aina yhdeksännen oktaavin loppuun. (Russell 1953, 51.)

Atomin rakenne on gyroskooppisesti ohjattua. Esimerkiksi litium muuttuu booriksi, jos litiumin gyroskooppinen taso muuttuu boorille varatuksi tasoksi (ks. yllä oleva kuva oktaavin neljästä nuottiparista). Kun ihminen tämän ymmärtää, niin alkaa transmutaation aikakausi. (Russell 1953, 59, 65.)

Walter Russellin jaksollinen järjestelmä nro 1 vuodelta 1926. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Walter Russellin jaksollinen järjestelmä nro 2 vuodelta 1926. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Vety ei ole ensimmäinen alkuaine, vaan se on kokonainen oktaavi alkuaineita ja sitä edeltää 21 muuta alkuainetta

Walter Russell 1953, 9

Lopuksi

Russellin kosmogonia on valtavirtafysiikan standardi-malliin verrattuna äärimmäisen yksinkertainen, sillä kaikki ilmiöt selittyvät samoilla syntymekanismeilla. Tästä huolimatta Russellin mallin ymmärtäminen vaatii syvällistä pohdintaa, sillä se tuskin täydellisesti avautuu kenellekään esimerkiksi yhden blogitekstin lukemisella. Omalla kohdallani tapahtui niin, että törmätessäni ensimmäistä kertaa Russellin materiaaliin huomasin tässä välittömästi jotain syvällistä. Erityisesti alkuaineiden jaksollinen järjestelmä herätti välittömästi mielenkiintoni, ja minussa syttyi halu ymmärtää tätä mallia paremmin.

Kuitenkin vuosia sen jälkeenkin, kun olen ensimmäistä kertaa tähän materiaaliin tutustunut, huomaan oivaltavani uusia asioita. En ole tämän materiaalin auktoriteetti, enkä ymmärrä tätä vieläkään täydellisesti. Paljon mielenkiintoisia asioita jäi vielä käsittelemättä, mutta palaan artikkelin seuraavassa osassa vielä asiaan. Seuraavissa osissa tulen käsittelemään tarkemmin jalokaasuja, jakamatonta magneettista valoa, näkyvän sähköisen valon luonnetta, radioaktiivisuutta, alkuaineiden oktaaveja ja elementaalista transmutaatiota.

Osa 2 luettavissa täällä.

Lähteet:

Clark, Glenn
1989 The Man Who Tapped the Secrets of the Universe. The University of Science and Philosophy. USA

Russell, Walter
1953 A New Concept of Universe. The University of Science and Philosophy. USA

Thunderbolts Project. How Electric Currents Heat Saturn’s Atmosphere.

Walter Russell -säätiön virallinen sivusto: www.philosophy.org


  1. ​*​
    Vaikkakaan sen ymmärtäminen ei aina ole helppoa.
  2. ​†​
    reagoimattomat