Tasapainoista tietoa maailmankaikkeudesta

Kuukausi: kesäkuu 2020

Viktor Schaubergerin havainnot ja tutkimukset luonnon energioista osa 1

Ymmärrä ja kopioi luontoa

Viktor schauberger

Johdanto

Tämän artikkelin ensimmäinen osa pohjautuu Callum Coatsin teokseen Living Energies – Viktor Schauberger’s brilliant work with natural energy explained ja käsittelee lyhyesti Schaubergerin mielenkiintoista elämää. Artikkelin seuraavissa osissa tullaan käsittelemään Schaubergerin periaatteita ja niiden käytännön sovelluksia liittyen mm. energian tuotantoon, veteen ja maanviljelykseen.

Viktor Schauberger oli vuonna 1885 Itävallassa syntynyt metsänhoitaja ja luonnonfilosofi. Vastoin isänsä tahtoa hän kieltäytyi veljiensä tavoin menemästä yliopistoon, sillä katsoi sen johtavan lokeroivaan ja sulkeutuneeseen ajattelutapaan, joka olisi vastoin luonnon prosesseja. Sen sijaan Viktor seurasi äitinsä neuvoja ja alkoi nuoreksi metsänhoitajaksi. Metsänhoitajana Schauberger pystyi rauhassa havainnoimaan luonnon ilmiöitä ja energian liikkeitä ”luonnon omassa laboratoriossaan”. (Coats 2001, 3.)

Erityisesti häntä kiinnosti veden dynamiikka, ja hän kehitti muun muassa vesikourun ratkaistakseen ongelman, jolla tukkeja saataisiin kuljetettua pitkiä matkoja jokea pitkin. Schauberger havainnoi suurella mielenkiinnolla ja ihmetyksellä taimenien liikkeitä vedessä. Schauberger hämmästeli kuinka ne pystyvät pysymään kovassakin virrassa paikallaan miltei liikkumatta, mutta tarpeen vaatiessa kiihdyttivät itsensä salaman nopeasti eteenpäin. (Coats 2001, 3.)

Kuinka oli mahdollista, että tämä kala pystyi vain vähäisillä pyrstöeviensä liikkeillä pysymään niin liikkumattomana tässä valtavassa virrassa, joka sai sauvani heilumaan niin voimakkaasti, että hädin tuskin pystyin pitämään siitä kiinni?

Mitkä voimat mahdollistivat taimenen voittamaan oman painonsa niin vaivattomasti ja nopeasti, ja samalla voittamaan erityisen voimakkaan veden virtauksen paineen, joka sitä vastaan virtasi?

Viktor Schauberger

Viktor Schauberger kuuluu niihin hyvin harvoihin oman tien kulkijoihin, jotka olivat itse oppineita neroja, joita omana aikanaan ei ymmärretty, ja myöhemmät sukupolvet ovat heidät laajalti unohtaneet. Sen sijaan, että näitä uusia käytännöllisiä teorioita ja periaatteita otettaisiin mielenkiinnolla vastaan, ne koettiin uhkana vallitsevalle järjestykselle. Viktorin tapauksessa tohtori Ehrenberger oli yksi niitä väsymättömiä vastustajia, joka pyrki monilla eri keinoilla estämään Viktorin toimintaa. (Coats 2001, 7.)

Schaubergeristä tekee erityisen kiinnostavan se, että hän ei vain tehnyt yksittäisiä keksintöjä, vaan hän havainnoi luonnon toimintaa ja loi sen avulla universaaleja periaatteita. Schauberger sovelsi oivaltamiaan periaatteita lukuisiin imploosio-pohjaisiin​*​ keksintöihinsä, jotka herättivät muun muassa Natsienkin kiinnostuksen toisen maailmansodan aikana.

Viktor Schauberger esittelemässä generaattorinsa prototyyppiä.

Viktorin elämäntarina lyhyesti

Schaubergerin osaaminen tunnistettiin ensimmäistä kertaa suuremmassa määrin sen jälkeen, kun hän ratkaisi Steyrlingissä suuren metsäalueen omistavan prinssi Adolph zu Schaumburg-Lippen tukkienkuljetusongelman. Prinssi halusi tehdä rahaa puun myymisellä, mutta hänellä ei ollut kunnollista tapaa kuljettaa tukkeja. Schauberger kuitenkin osoitti pystyvänsä siirtämään tukit jokea pitkin erikoisvalmisteisten tukkikourujen avulla, jotka olivat tarkkaan määritelty säätelemään veden virtausta tavalla, joka mahdollisti tukkien vaivattoman kellumisen 30 kilometrin matkan​†​ jokea pitkin. (Coats 2001, 3–8.)

Prinssi Adolph zu Schaumburg-Lippe. wikipedia Commons.

Onnistuneen tukkikouruprojektin myötä 1920-luvulla Itävallan hallitus pyysi professori Philipp Forchheimeria perehtymään Viktorin epätavallisiin teorioihin. Vähitellen Forchheimer tuli johtopäätökseen, että Schaubergerin teorioissa oli totuutta ja vaati, että Viktor kirjaisi löydöksensä ja teoriansa ylös paperille. Forchheimerin mukaan Schaubergerin teoriat eivät olleet vain valideja, vaan lisäksi erittäin arvokkaita. Forchheimer myöhemmin myönsikin, että onneksi hän oli jo eläkkeellä, ettei hänen olisi tarvinnut nöyryyttävästi kertoa oppilailleen, että oli opettanut roskaa viimeiset 40 vuotta. Viktor muun muassa suunnitteli ja loi vesilaitteen prototyypin, jonka avulla oli tarkoitus saada aikaan laadukasta juomavettä. Schaubergerin keksinnön on täytynyt haitata joitakin korkeassa asemassa olevia, sillä poliisin toimesta laite takavarikoitiin ja tuhottiin. (Coats 2001, 5–9.)

Schaubergerin teoriat kantautuivat Adolf Hitlerinkin korviin, joka kutsui Viktorin vuonna 1938 Berliiniin vierailulle esittelemään ajatuksiaan. Hitler kertoi tutustuneensa Schaubergerin papereihin ja piti niitä erittäin kiinnostavina. Viktor esitteli ajatuksiaan puolentoista tunnin ajan Hitlerille ja hänen tieteellisenä neuvonantajanaan toimineelle professori Max Planckille. Esitelmän jälkeen Planckilta kysyttiin mielipidettä ja hänen vastauksensa oli hämmästyttävästi ”tieteellä ei ole mitään tekemistä luonnon kanssa”. (Coats 2001, 5–9.)

Schaubergerin vierailu oli ilmeisesti nolannut tai uhkannut eräiden natsitiedemiesten asemaa, sillä tämän vierailun seurauksena Viktor kaapattiin samana vuonna rutiini lääkärintarkastuksen aikana mielisairaalaan. Viktorin ystävä ja tunnettu yläluokan edustaja Mada Primavesi kuitenkin lähti etsimään Viktoria, sillä hän ei ollut sovittuna aikana palannut lääkärintarkastuksesta takaisin. Primavesi kyseli ympäriinsä ja meni lopulta lääkäriklinikalle, jonne Schauberger oli mennyt tarkastukseen. Suureksi onneksi Primavesi onnistui pelastamaan Schaubergerin juuri ajoissa, sillä hän oli juuri saamassa kuolettavan pistoksen, mikä tuohon aikaan kolmannessa valtakunnassa oli rutiinitoimenpide mielisairaille. (Coats 2001, 5–9.)

Viktor jatkoi hiljaisuudessaan tutkimuksiaan lämmöstä, sähkömagnetimista sekä sentrifugaalisen ja sentripetaalisen liikkeen vastavuoroisuudesta​‡​ . Viktor näki, että imuvoimaa ja painetta on mahdollista käyttää myös voimakkaana käyttövoimana eri kulkuvälineille. Hän onnistuikin patentoimaan vuonna 1936 maailman ensimmäisen ilmaturbiinin​§​, jossa oli sentripetaalinen ”kompressori” ja rihlattu poistoputki. Schauberger kehitti konseptiaan pidemmälle ja hänen laitteensa kuvailtiin myöhemmissä patenteissa pystyvän sekä desalinoimaan merivettä että antamaan käyttövoiman sukellusveneille ja lentokoneille. Viktorin työ kuitenkin varastettiin, kun ensimmäisen toimivan suihkukoneen kehittäjä professori Ernst Heinkel sai Berliinin patenttitoimistosta laittomasti haltuunsa Schaubergerin patenttihakemukset. (Coats 2001, 9–10.)

Toisen maailmansodan aikaan Viktor kutsuttiin kuoleman uhalla Waffen-SS palvelukseen. Schaubergerin tuli kehittää Heinrich Himmlerin alaisuudessa natseille salainen ase. Viktor vaati saada valita projektiinsa haluamansa insinöörit, joiden tuli olla siviilivaatteissa ja asua normaaleissa asumuksissa, sillä Schauberger katsoi pelossa elävien työntekijöiden olevan huonosti tuottavia ja mielikuvituksettomia. Viktor onnistui pyynnössään ja hän sai noin 20–30 insinööriä ja työläistä käyttöönsä. Insinöörit eivät ymmärtäneet mitä olivat rakentamassa, mutta seurasivat ohjeita tarkkaan. Projektin seurauksena kaksi konetta saatiin lopulta rakennettua. Toista näistä kutsuttiin ”repulsaattoriksi” ja toista ”repulsiiniksi”. Molemmat näistä laitteista operoivat tiivistävällä imploosio-periaatteella. Schauberger jatkoi sodan jälkeen imploosion tutkimista. (Coats 2001, 9.)

Viimeisenä lukuna Viktorin elämässä voidaan pitää hänen matkaansa Yhdysvaltoihin, jonne Karl Gerchsheimer ja entinen Donner Steelworksin rikas omistaja Robert Donner kutsuivat hänet kehittämään imploosio-teknologiaansa. Monien vaiheiden jälkeen projekti lopulta kariutui, ja Viktor halusi poikansa Walterin kanssa lähteä takaisin Itävaltaan. Amerikkalaiset eivät olleet tästä mielissään, mutta päästivät heidät lähtemään yhdellä ehdolla. Viktorin täytyi allekirjoittaa sopimuspaperi, joka oli kirjoitettu englanniksi eli kielellä, jota hän ei ymmärtänyt. Viktor lopulta allekirjoitti paperin, joka käytännössä antoi kaikki Viktorin mallit, luonnokset, prototyypit, raportit ja kaiken muuan – nykyisen ja tulevan – intellektuaalisen materiaalin Donner-Gerchsheimer konsortiumin omistukseen. Muutama päivä sen jälkeen kun Viktor palasi Itävaltaan, hän kuoli rikkinäisenä miehenä, joka oli menettänyt kaiken. (Coats 2001, 17–28.)

Lähteet

Coats, Callum
2001 Living Energies – Viktor Schauberger’s brilliant work with natural energy explained. Teos verkossa.


  1. ​*​
    Tämä voidaan ehkä parhaiten kääntää sentripetaaliseksi imuvoimaksi. Huomaa, että tämä ei Schaubergerin yhteydessä tarkoita samaa kuin esimerkiksi wikipedian määritelmä, jossa imploosio on sisäänpäin suuntautuva räjähdys tai kappaleen äkillinen luhistuminen. Artikkelin seuraavassa osassa käsittelen tätä tarkemmin.
  2. ​†​
    Muiden asiantuntijoiden pystyessä kelluttamaan tukkia vaivaisen 50 metrin matkan.
  3. ​‡​
    Tämä on täysin vastaava periaate, mitä toinen 1900-luvun yleisnero, Walter Russell, hahmotteli.
  4. ​§​
    Itävallan patentti no. 145141

Walter Russell – uusi ymmärrys maailmankaikkeudesta osa 2

Ensimmäinen osa on luettavissa täällä: https://www.kosmologia.fi/2020/04/28/kosmologia-osa-4-walter-russell-uusi-ymmarrys-maailmankaikkeudesta-osa-1/

Maailmankaikkeus on vailla substanssia. Se koostuu yksinomaan liikkeestä. Liike simuloi substanssia liikkeen vastakkaisten aaltopaineiden kautta, jotka hämäävät aistejamme näkemään substanssia siellä, missä on yksin liikettä. Aistit eivät läpäise liikkeen illuusiota eivätkä he, jotka uskovat voivansa saada tietoa tästä valtavasta illuusion maailmankaikkeudesta, edes heikosti ymmärrä tämän polarisoituneen liikkeessä olevan valon harhan epätodellisuutta, jonka he vahvasti uskovat olevan totta.

Walter Russell 1953, 20

Alkuaineet ja transmutaatio

Artikkelin ensimmäisessä osassa selvisi, että Russelin jaksollinen järjestelmä perustuu oktaaveihin, eikä aineessa itsessään ole substanssia, vaan erilainen gyroskooppinen liike saa aikaan erilaisia painetiloja, jotka vain simuloivat erilaisia elementtejä. Atomeja ei siis tulisi kuvitella kiinteinä aineen palloina, vaan renkaiden muodostamina seisovina aaltoina. (ks. kuva 1) Atomisen gyroskoopin eri tasot jakavat elementtejä tonaalisesti eri säveliin.

Kuva 1. Liikkeen projektio luo illuusion kiinteästä aineesta. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Russelin jaksollisessa järjestelmässä vety ei olekaan ensimmäinen alkuaine, vaan se on ainoastaan näkyvän maailmankaikkeuden ensimmäinen alkuaine. Sitä ennen on kolme oktaavia avaruutta täyttäviä alkuaineita, joita ei pystytä ihmisen instrumenteillä havaitsemaan. (Russell 1953, 84.)

Eri sävelet toistuvat samassa kulmassa uudelleen jokaisessa oktaavissa ensimmäisestä yhdeksänteen. Esimerkiksi neljännen oktaavin elementti litium (+1) muuttuu viidennessä oktaavissa natriumiksi (+1) ja boori (+3) muuttuu seuraavassa oktaavissa alumiiniksi (+3). (ks. kuva 2) Siispä aallot ovat oktaavien sävyjen sähköisiä painetiloja. (Russell 1953, 19–20.)

Kuva 2. Russelin jaksollisen järjestelmän lähempi tarkastelu. Huomaa, että tässä taulukossa hiili (carbon) on edellisessä oktaavissa vety (hydrogen) ja seuraavassa oktaavissa pii (silicon). Hiili on Russelin mukaan ainoana alkuaineena saavuttanut generatiivisen maksimin ja on atomiselta rakenteeltaan täydellisen pallon muotoinen. Seuraavissa oktaaveissa elementit alkavat litistymään navoilta, kuten planeetat. Aineen gyroskooppi tarkoittaa sähköisten napojen suhdetta pyörimisnapoihin.

Hyvänä harjoituksena Russellin jaksollista järjestelmää tutkiakseen voi selvittää eri alkuaineiden yhdistelmiä ja niiden ominaisuuksia. Lähtökohtaisesti luonnossa kaikista tasapainoisimpia ja näin ollen heikoiten reagoivia aineita jalokaasujen lisäksi ovat +/- 4 aineet (vety, hiili, pii jne.), joiden gyroskooppinen kulma luonnossa on täsmälleen 90 astetta.

Voimme kuitenkin yhdistää esimerkiksi litiumia (+1) fluoriin (-1), jolloin saamme litium fluoridia, jolla on samankaltainen rakenne ja ominaisuudet kuin natriumkloridilla eli ruokasuolalla ( natrium (+1), kloori (-1)). Yhdistämällä Booria (+3) typpeen (-3), saamme boori nitriittiä, jolla on hiilenkaltainen kristallirakenne. Jos sen sijaan yhdistämme litiumia (+1) typpeen (-3), saamme litium nitraattia, joka on hapokas ja syövyttävä aine.

Tämän ansiosta alkuaineita voi Russelin mukaan muuntaa toisiksi muuntamalla niiden gyroskooppista aaltoliikettä. Russelin mukaan sotien lopettamisen jälkeen tieteen toiseksi tärkein päämäärä ihmiskunnalle on rajattoman energian tarjoaminen. Loogisin vaihtoehto maapallolla olisi rajattoman vedyn ja typen tuottaminen. (Russell 1953, 84.)

Luonnolta voi kestää miljoona vuotta muuntaa metsiä hiileksi. Hiili on moninkertaistettua typpeä, sillä typpi on hiilen kaasu. Typpeä voidaan muuntaa jatkuvasti ilmakehästä loputtomia määriä ikuisesti.

Ilmakehä koostuu vedystä ja hapesta. Happi on kahdesti poistettua hiiltä, aivan kuten typpi on kerran poistettua hiiltä. Vastaavasti vety on hiiltä yhden oktaavin alempana, mutta ei tonaalisesti poistettua. Gyroskooppisesti hiili ja vety ovat samoja, sillä niiden (gyroskooppiset) tasot ja struktuuri ovat identtiset.

Siispä vetyä voidaan muuntaa ilmakehästä loputtomia määriä muuttamalla pelkästään typen gyroskooppista kulmaa 90 asteen kulmaksi, jolla vety pyörii.

Walter Russell 1952, 84

Russell demonstroi tätä Westinghousen laboratoriossa vuoden 1927 syyskuussa muuntamalla sähkön ja kahden solenoidiparin avulla alkemiallisesti vettä vedyksi.

Teräksinen tai lasinen levy ekvaattorina, ja terässauva amplitudina säädin solenoideja suurin piirtein siihen kulmaan, missä karkeasti laskin hapen oktaavissaan kuuluvan. Improvisoin säätöaparaatin, joka mahdollistaisi minua kiinnittämään säädöt turvallisesti mihin tahansa haluamaani kulmaan.

Tämän jälkeen lisäsin muutaman kuutiosenttimetrin verran vettä tyhjään kvartsiputkeen, jossa oli elektrodit molemmissa päivässä spektrianalyysiä varten.

Lämmitin putkea sähköisessä tulipesässä, ja laitoin putken viilentymiseen asti solenoidien sisään, joiden läpi kulki sähkövirta. Ensimmäinen spektrianalyysi näytti yli 80% vetyä ja käytännössä loput olivat heliumia. Siellä oli vain vähän happea.

Walter Russell 1953, 87
Kuva 3. Tämän näköisellä laitteella Russell muutti vuonna 1927 Westinghousen laboratoriossa vettä vedyksi. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Russellin jaksollisessa järjestelmässä genero-radiatiivisen periaatteen mukaisesti ensimmäisten oktaavien aineissa generatiivinen voima on suuri, minkä vuoksi nämä alkuaineet keräävät enemmän potentiaalia kuin purkavat. Hiilessä saavutetaan generatiivinen maksimi, jonka jälkeen säteilevä vaikutus alkaa kasvaa. Samalla alkuaineiden painetilat kasvavat miljoonakertaiseksi ensimmäisistä oktaaveista viimeisiin oktaaveihin, joissa radioaktiiviset elementit hajottavat potentiaaliaan ympäristöön yhä suuremmalla voimalla eli toisin sanoen ne ovat yhä kiihtyvään tahtiin kuolemassa. Lopusta tulee kuitenkin uusi alku ja ouroboroksen tavoin alkaa uusi sykli.

Kuva 4. Ouroboros. Vanha alkemiallinen symboli, joka kuvaa olemassaolon syklisyyttä.
Kuva 5. Yhdeksän oktaavinen universumin harppu. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Lähteet

Russell, Walter
1953 The New Concept of Universe. The University of Science & Philosophy.

Aurinkokuntien ja galaksien muodostuminen

Niin ylhäällä kuin alhaalla, ja niin alhaalla kuin ylhäällä.

Hermes Trismegistos

Johdanto

Fysiikan standardimallin (SM) selitys Auringon ja tähtien synnystä ja toiminnasta eroaa hyvin paljon sähköuniversumi- tai plasmakosmologia-malleista (SU ja PK). SM-teorian mukaan gravitaatio on maailmankaikkeuden keskeisin voima, joka vetää kaiken aineen yhteen. Sähkön rooli jää pieneen sivuosaan tällä kosmisessa näyttämöllä. SM:n mukaan auringot ovat muodostuneet vain sattumanvaraisissa paikoissa, missä gravitaatio on onnistunut vetämään tarpeeksi oikeanlaista ainetta yhteen muodostaen jollakin tuntemattomalla mekanismilla toimivan auringon.​1​

Erään tuoreen SM-teorian mukaan Linnunradan ja lähellä olevan kääpiögalaksi Sagittariuksen miljardeja vuosia sitten tapahtuneen yhteen törmäyksen aaltovaikutukset ovat mahdollisesti saaneet aikaan aurinkokuntien syntymistä (mukaan lukien meidän aurinkokuntamme) ja aiheuttaneen mahdollisesti jopa linnunradan tunnusomaisen spiraalirakenteen muodostumisen.​2​ Jos Linnunrata olisi ainoa spiraaligalaksi, niin tämä voisi olla vakuuttava selitys, mutta kun spiraaligalakseja on avaruudessa lukemattomia, jää tällainen selitys heikoksi.

Onko tämä kaikkeus siis vain sattumanvaraisten törmäysten aikaan saama kosminen vahinko, jossa ei ole mitään selkeää synty- ja toimintamekanismia vai onko olemassa myös vaihtoehtoinen teoria, joka voisi ymmärrettävällä tavalla selittää galaksien, tähtien ja planeettojen mekanismin? Aloitetaan SU/PK mallin historiallisella tarkastelulla.

Birkeland-virta

Christian Birkeland

Norjalainen fyysikko-tutkimusmatkailija Kristian Birkeland (1867–1917) esitti 1900-luvun alussa revontulien johtuvan voimakkaista sähkövirroista maapallon pohjoisnavalla. Testatakseen teoriaa Birkeland teki vuosina 1902–1903 tutkimusretkiä Norjan napa-alueelle ja havaitsi revontulien aikaan muutoksia kompassin suunnassa. ​3​

Birkeland testasi teoriaansa laboratoriossa Terella-kokeella. Terella​*​ oli vakuumikammiossa oleva metallinen pallo, johon johdettiin sähkövirtaa. Birkeland pyrki kokeella todistamaan revontulien syntymistä Auringosta peräisin olevalla sähkövirtauksella.

Birkelandin Terella-koe

Birkelandin teoria sai kuitenkin kunnollisen varmistuksen vasta kun napa-alueille laukaistut satelliitit todistivat Birkelandin teoretisoimien sähkövirtojen olemassaolon. Vuonna 1973 laukaistu laivaston satelliitti lensi matalalla kiertoradalla napa-alueiden yli ja sen magnetometri havaitsi kaksi suurta sähkövirtakerrosta. Toinen sähkökerroksista kulki alaspäin ja toinen ylöspäin.​4​

Ionosfäärin sähkövirtoja.

Viime vuosikymmenellä saimme todisteita Birkeland-virrasta myös muilta planeetoilta, kun Cassini-luotain havaitsi Saturnuksen ja Auringon välillä valtavan kierteisen ”magneettisen köyden”, jota UCL:n tutkijat kutsuvat ”flux transfer eventiksi”.​5​ UCL:n artikkelissa ei mainita kuitenkaan Kristian Birkelandia tai sähkövirtaa, jonka täytyy olla läsnä, sillä magneettikenttiä ei ole ilman sähkövirtaa.

Magneettinen ”köysi” Saturnuksen ja auringon välillä. Kuva: UCL.

Plasmakosmologian isä Hannes Alfvén

Hannes Alfvén

Tiesitkö?
Plasma koostuu ionisoituneesta kaasusta ja vapaista elektroneista. Ionisoituneessa kaasussa atomit ovat menettäneet elektroneja, jotka liikkuvat plasmassa vapaasti. Plasma reagoi herkästi sähköön ja magneettikenttiin.

Ruotsalainen nobel palkittu plasmafyysikko Hannes Alfvén tuki jo vuonna 1939 Birkelandin teoriaa aurinkotuulen aiheuttamista revontulista, mutta jatkoi Birkelandin teorista laajentamalla sähkön ja plasman vaikutukset myös lukuisiin muihinkin kosmisiin ilmiöihin.​6​

Plasmakosmologian isänä pidetty Alfvén argumentoi plasma-mallin käytännöllisyydestä astrofysiikassa, sillä toisin kuin perinteiset pelkkiin havaintoihin ja teoreettisiin laskelmiin pohjautuvat teoriat, plasman käyttäytyminen on skaalautuvaa ja sitä voidaan testata laboratoriossa. ​7​

Perinteiset näkemykset kosmiselle ympäristölle ovat perustuneet sähkömagneettisen spektrin visuaalisen oktaavin havaintoihin, ja viimeisen puolen vuosisadan aikana tätä on täydennetty infrapuna- ja radiohavainnoilla.

Avaruustutkimus on avannut koko spektrin. Erityisen tärkeitä ovat röntgen ja gamma-aalto alueet, joissa on havaittu lukuisia odottamattomia ilmiöitä. Säteilyt näissä alueissa ovat syntyneet luultavasti ensisijaisesti magnetisoidusta kosmisesta plasmasta.​7​

Hannes Alfvén

Alfvénin mukaan sähkövirta jakaa avaruutta osastoihin, joissa toisella puolella virtakerrosta voi olla täysin eri magnetisaatio, tiheys, lämpö ja kemiallinen koostumus​†​.​7​

Alfvén kirjoitti jo vuonna 1986, että avaruutta lävistää sähköisten filamenttien verkosto, joista esimerkkejä voimme nähdä Birkelandin virrassa, Auringon koronassa ja vastaavanlaisissa ”hydromagneettisissa shokki-rintamissa”. Nämä filamentit syntyvät yleensä ”pinne-efektinä”, ja ne siirtävät energiaa ja liikevoimaa pitkien matkojen päähän. Lisäksi sähkövirta muodostaa (plasmassa) useasti sähköisiä kaksoiskerroksia, joissa varautuneet hiukkaset voivat kiihtyä todella suuriin energiatasoihin.​7​

Monikerroksiset magneettikentän linjat ja virran reitit Birkelandin virrassa, joita voi kehittyä plasmassa.

Alfvénin plasmakosmologiaa ei oikein koskaan otettu vakavasti perinteisessä astrofysiikassa, eikä Alfvén saanut julkaistua papereitaan arvostetuissa tiedelehdissä. Nobelin palkinnosta huolimatta hän jäi ainakin kosmologian osalta muusta tiedeyhteisöstä täysin ulkopuoliseksi. Tästä huolimatta monet myöhemmän ajan paremmilla instrumenteilla tehdyt havainnot ovat osoittaneet lukuisia yhtymäkohtia Alfvénin ennustuksiin.

Galaksit ja auringot syntyvät Birkeland-virrassa

Vuosina 2009–2011 Herschel Space Observatory löysi verkoston toisiinsa kietoituneita filamentteja tähtien välisissä kaasupilvissä. Syntyvät tähdet ovat kuin helmiä näiden filamenttien muodostamissa kosmisissa helminauhoissa.​‡​ ​8,9​

Herschelin kuva G49 filamentistä. Kuva: NASA/JPL -Caltech
Taurus molekyylipilvi (plasma filamentti?). Kuva: ESO/APEX (MPIfR/ESO/OSO)/A. Hacar et al./Digitized Sky Survey 2. Acknowledgment: Davide De Martin.

Nämä kosmiset filamentit ovat kymmeniä valovuosia pitkiä, ja erikoisena ominaisuutena ne ovat pituudesta riippumatta aina yhtä leveitä. Perinteisen selityksen mukaan nämä muodostuvat räjähtävien tähtien aiheuttamista pamahduksista​§​, joiden paineaallot muodostavat kaasuihin filamentteja. ​10​ Wallace Thornhill kuitenkin kyseenalaistaa tämän teorian:

Missä nämä räjähtävät tähdet ovat? Räjähdyksen tulisi muodostaa säteittäistä kaareutumista näihin filamentteihin. Nämä näyttävät enemmänkin pilvestä pilveen siirtyvien salamoiden aiheuttamilta kiemurtelevilta poluilta. Sitä ne itse asiassa kosmisella skaalalla ovatkin.​11​

Wallace Thornhill

Muuttumaton leveys pitkien etäisyyksien läpi johtuu sähkövirrasta, joka kulkee näiden Birkeland-filamenttien läpi. Jokainen filamentti muodostaa osan suuremmasta virtapiiristä. Virran täytyy olla virtapiirissä sama koko filamentissa, vaikka virran tiheys filamentissa voi vaihdella Bennetin nipistys​¶​-ilmiön seurauksena. Tästä johtuen molekyylipilvien sähkömagneettinen materian keräämisvaikutus, jota kutsutaan Marklundin konvektioksi, on yhtä suuri jokaisessa filamentissa, mikä selittää filamenttien muuttumattoman leveyden. ​11​

Wallace Thornhill

Tähdet muodostuvat filamenttien plasma-pinteeseen

Plasman pinneilmiö tarkoittaa sähköä johtavan filamentin magneettista puristumista.​12​ Tämä ilmiö on yleistä plasmassa, mutta sitä voi esiintyä myös muissa sähköä johtavissa kappaleissa, kuten viereisessä metalliputkessa, joka on rutistunut keskeltä suuren sähkövirran kuljettua sen läpi.


”Salamatikku”. Kuva: Brian James / CC BY-SA

Perusmekanismi plasma-pinteelle:

  1. Johdetaan valtava jännite fuusiopolttoaineella​#​ täytetyn putken läpi. Jos virta ylittää kaasun ionisaatio-pisteen, kaasu ionisoituu.
  2. Virta hyppää tämän välin läpi.
  3. Virta muodostaa itsensä suuntaisen magneettikentän. Tämä magneettikenttä vetää materiaa yhteen.
  4. Atomit voivat tulla tarpeeksi lähelle fuusioituakseen.
Plasma-nipistyksen perusmekanismi. Kuva: WikiHelper2134 at en.wikipedia / CC BY-SA

SU/PK malli argumentoi, että plasma-pinne tapahtuu myös makrotasolla interstellaarisissa (tähdet) ja intergalaktisissa (galaksit) Birkelandin virroissa. Argumentti perustuu laboratoriossa tehtyjen plasma-kokeiden ekstrapolaatiosta kosmisiin havaintoihin. Toisin sanoen monet avaruuden havainnot voidaan tulkita ja selittää yksinkertaisella plasmafysiikalla. Siitä huolimatta perinteinen astrofysiikka ei halua rehellisesti katsoa plasmafysiikan selitysmalleja, vaan pitää visusti kiinni omista eksoottisista teorioistaan. Yksi erinomainen esimerkki on The Twin Jet Nebula​**​, jossa on nähtävissä plasmalle tyypillinen kaksoiskerros sekä filamentin keskellä oleva pinne-vaikutus, johon on muodostunut tähti.

M2-9 The Twin Jet Nebula. Kaksikerroksinen plasma? Onko tämä esimerkki plasma-pinteestä? Kuva: ESA/Hubble & NASA

M2-9 Nebulan evoluutio 1989–2007. NASA GSFC, courtesy R. Corradi, M. Santander-Garcia ja B. Balick

Plasma-pinteen lisäksi tähtien syntymiselle SU/PK teoriassa oleellista on Marklundin konvektio, jonka mukaan kosminen plasma ei ole homogeeninen aine, vaan eri molekyylit erottautuvat plasmafilamentissa sisäkkäisiksi sylintereiksi niiden ionisaatiopotentiaalin mukaan.​13​ Käytännössä tämä tarkoittaa, että SU/PK mallissa Aurinko ei olekaan sisältä vetyä, vaan sillä on metallinen ydin!​11​

Marklundin konvektio. Molekyylit erottuvat plasmassa eri kehille niiden ionisaatiopotentiaalin mukaisesti. Raskaimmat molekyylit, kuten rauta (Fe), pii (Si) ja magnesium (Mg) ovat sisimmällä kehällä ja uloimmalla kehällä ovat helium (H), happi (O) ja typpi (N). Vasemmanpuolinen kuva: Wal Thornhill. Holoscience.com

Winston H. Bostickin laboratorio-galaksi

Winston Bostick (1916–1991) oli yhdysvaltalainen fyysikko, joka tutki plasman käyttäytymistä laboratoriossa. Bostick keksi ”plasmoidit” ja simuloi laboratoriossa plasman avulla galaksien syntymistä.

Bostickin käytti kokeissaan kahta plasma-pyssyä, joilla hän ampui plasmaa tyhjiössä. Kokeissaan Bostick huomasi, että ammuttaessa plasma-pyssyillä suoraan vastakkain, syntyneet plasmakappaleet kimpoavat toisistaan. Voimakkaan yhteentörmäyksen jälkeenkin plasmakappaleet säilyttävät identiteettinsä, joten näitä voidaan pitää ”plasmamagneettisina entiteetteinä” ja kutsua siispä plasmoideiksi.​14​

Bostickin plasmoideja. Magneettikentät aiheuttavat jarrutusilmiötä, joka saa plasmoidit vääntymään ja kiertymään.

Plasmoidien käyttäytyminen on erikoista, sillä magneettikentän jarrutusilmiö saa ne kiertymään ja vääntymään. Tästä huolimatta plasmafilamentit pysyvät erillisinä hydromagneettisina köysimäisinä sylintereinä. Tämä vaikuttaa hyvin paljon samankaltaiselta ilmiöltä, mitä ollaan havaittu Saturnuksen ja Auringon välillä.​5​

Bostickin mukaan plasman jarrutusilmiö saa laboratoriossa aikaan magneettikentän mukaisen plasmasuihkun, joka kaartuu kohti keskustaa. Kaksi plasmasuihkua saa aikaan plasmoidin, joka vastaa kaksihaaraista spiraaligalaksia, mutta useampi suihku saa aikaan useampihaaraisen spiraaligalaksin. Bostick esitti tämän toimivan samalla tavoin myös galaktisella skaalalla.​14​

Bostickin ”spiraaligalaksi”-plasmoidit

Pohdintoja

Tässä artikkelissa olen pyrkinyt esittämään, että sähkö- ja plasmamekaniikalla pystytään selittämään myös kosmisen skaalan ilmiöitä, kuten galaksien ja tähtien syntymistä. SU/PK mallissa sama kaava koostuu eri tasoilla. Galaksit muodostuvat supervoimakkaissa intergalaktisisissa Birkeland-virroissa plasmoideina, jotka saavat spiraalimuotonsa yksistään sähkön ja plasman toiminnasta johtuen​††​.

Galaksit toimivat tässä mallissa eräänlaisina sähkömuuntajina, jotka tiputtavat intergalaktisen sähkövirran pienemmäksi luoden pienempiä Birkeland-virtoja, joiden plasma-pinteessä syntyy tähtiä. Tähdet vastaavasti ovat interstellaaristen Birkeland-virtojen muuntajia, jotka tiputtavat latauksen planetaariselle tasolle ja lähettävät sähkövirtaa aurinkokuntansa planeetoille.

Max Planck instituutti teki vuonna 2005 supertietokoneella ja 25 teratavulla dataa kaikkien aikojen suurimman universumin historiallisen simulaation, jonka pyrkimyksenä oli osoittaa galaksien ja mustien aukkojen muodostumisen. Entäpä jos Max Planckin käsittelemä data onkin tulkittu väärin, eikä tämä simuloikaan todellisuudessa pimeän aineen levittäytymistä universumissa, vaan plasman ja sähkövirtojen levittäytymistä?

Millenium simulaatio. Kuva: Max Planck institut für astrophysik.

  1. ​*​
    Tarkoittaa ”pientä maata” latinaksi.
  2. ​†​
    Palaan tähän myöhemmin tässä artikkelissa käsitellessäni Marklundin konvektiota ja sen merkitystä esimerkiksi Auringon koostumukselle.
  3. ​‡​
    Juuri niin kuin H. Alfvén oli vuonna 1986 ja mahdollisesti jo aikaisemmin ennustanut.
  4. ​§​
    Käännetty sanoista ”sonic booms”.
  5. ​¶​
    Allekirjoittaneen käännös sanasta Bennett’s pinch. Tästä voidaan käyttää myös termiä Plasma Pinch.
  6. ​#​
    Tyypillisesti deuterium-kaasu.
  7. ​**​
    Perinteisen teorian mukaan tämä kuolemassa oleva tähti, joka on muuttunut punaiseksi jättiläiseksi ja singonnut materiaa kahteen suuntaan.
  8. ​††​
    Galaksien keskuksissa ei siis ole mustia aukkoja.

Lähteet

  1. 1.
    Clarage M. Special Feature: HOW STARS ARE FORMED. Youtube. Published 2020. https://www.youtube.com/watch?v=QNOk9y_E41I
  2. 2.
    European SA. Galactic crash may have triggered solar system formation. phys.org. Published 2020. Accessed May 26, 2020. https://phys.org/news/2020-05-galactic-triggered-solar-formation.html
  3. 3.
    Birkeland C. The Norwegian Aurora Polaris Expedition, 1902-1903. Vol 1. Christiania, H. Aschelhoug; 1908. https://archive.org/details/norwegianaurorap01chririch/page/n5/mode/2up
  4. 4.
    Stern DP. Electric Currents from Space. NASA. Accessed May 25, 2020. https://www-spof.gsfc.nasa.gov/Education/wcurrent.html
  5. 5.
    UCL M& PS. Magnetic Rope observed for the first time between Saturn and the Sun. UCL. Published 2016. Accessed May 27, 2020. https://www.ucl.ac.uk/mathematical-physical-sciences/news/2016/jul/magnetic-rope-observed-first-time-between-saturn-and-sun
  6. 6.
    Alfvén H. Theory of Magnetic Storms and of the Aurorae. Vetenskapsakad Handl. 1939;18.
  7. 7.
    Alfvén H. Plasma Universe. Physica Scripta. Published online 1986:20–28.
  8. 8.
    Arzoumanian D. CHARACTERIZING INTERSTELLAR FILAMENTS WITH HERSCHEL IN IC 5146. ESA. Published 2011. Accessed May 25, 2020. https://sci.esa.int/web/herschel/-/48629-arzoumanian-d-et-al-2011
  9. 9.
    ESA H. Herschel views deep-space pearls on a cosmic string. ESA. Published 2009. Accessed May 25, 2020. https://www.esa.int/Science_Exploration/Space_Science/Herschel/Herschel_views_deep-space_pearls_on_a_cosmic_string
  10. 10.
    European SA. Herschel links star formation to sonic booms. phys.org. Published 2011. Accessed May 26, 2020. https://phys.org/news/2011-04-herschel-links-star-formation-sonic.html
  11. 11.
    Thornhill W. Stars in an Electric Universe. 2011 John Chappell Memorial Paper. Published online 2011:1-8. https://www.everythingselectric.com/product-category/free-eu-ebooks/page/2/?add-to-cart=5717
  12. 12.
    Phillips JA. Magnetic Fusion. LOS ALAMOS SCIENCE. Published online 1983. https://fas.org/sgp/othergov/doe/lanl/pubs/00285870.pdf
  13. 13.
    MARKLUND GT. Plasma convection in force-free magnetic fields as a mechanism for chemical separation in cosmical plasmas. Nature. Published online February 1979:370-371. doi:10.1038/277370b0
  14. 14.
    Bostick WH. Possible Hydromagnetic Simulation of Cosmical Phenomena in Laboratory. Reviews of modern physics. 1958;30(3):1090–1094. http://articles.adsabs.harvard.edu//full/seri/IAUS./0008//0001090.000.html

-Kaikki tämän artikkelin suomennokset ovat artikkelin kirjoittajan käsialaa.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén