Tasapainoista tietoa maailmankaikkeudesta

Kuukausi: lokakuu 2020

Walter Russellin avoin kirje tiedemaailmalle

Kesällä aloitin erään henkilön ehdotuksesta käännösprojektin. Halusin kääntää Russellin teoksen A New Concept of the Universe, joka on lyhyehkö tutkielma Russellin kosmogoniasta. Tämä teos aikanaan lähetettiin sadoille johtaville tiedemiehille, yliopistoille ja median edustajille yhdessä avoimen kirjeen kanssa. Tavoitteena oli saada yleiseen tietoisuuteen tämä uusi käsitys maailmankaikkeudesta.

Sain käännettyä kyseistä teosta noin 40%, mutta jouduin laittamaan projektin jäihin, koska kustannusoikeudet eivät olleet tilanteeseeni sopivat. Ehkä tämä voi joskus vielä muuttua jos tulee tarpeeksi kiinnostusta, ja tämä voitaisiin tehdä esimerkiksi ennakkotilausperiaatteella, jolloin en joutuisi ottamaan kohtuutonta taloudellista riskiä.

Edellä mainitun teoksen alussa on Russellin avoin kirje tiedemaailmalle vuodelta 1953, ja haluan tässä blogissa julkaista siitä käännöksen. Sanottakoon vielä se, että minulle on tulossa postissa pari kappaletta lisää Russellin teoksia ja tulevaisuudessa tarkoitukseni on kirjoitella vielä lisää blogauksia kyseisen miehen kosmogoniasta. Tämä avoin kirje on hyvä pohjustus näille, ja muutenkin historialliselta kannalta kiinnostava.

Walter Russell opettamassa. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Avoin kirje tiedemaailmalle

Hyvät herrat:

Tämä tiedemaailmalle osoitettu avoin kirje, jota täydentää Tutkielma Russellin kosmogoniasta, ollaan lähettämässä arviolta 350 National Academy of Sciencen ja Royal Society of Londonin jäsenelle, 100 yliopistolle ja 300 johtavalle uutislehdelle.

Tämä ilmoitus uudesta käsityksestä Valolle, Aineelle, Energialle, Sähkölle ja Magnetismille on yksinkertainen, mutta kokonainen, johdonmukainen sekä käyttökelpoinen kosmogonia, joka tulee mahdollistamaan tulevaisuuden tiedemiehille visualisoida universumi YHTENÄ KOKONAISUUTENA, ja se tulee avaamaan oven Transmutaation uudelle aikakaudelle.

Muistaen tärkeät kontribuutiot, joita olen jo tieteelle tehnyt, kuten työni vedyn oktaavin täydentämisessä, ja aikaisempi kahden Atomipommin alkuaineen löytäminen, jotka on annettu tiedemaailmalle minun kahdessa alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässäni vakuuttaa minut siitä, että tulette vakavasti harkitsemaan näitä asiakirjoja.

Tämänhetkinen uhkaava maailman tila tekee välttämättömäksi sen, että tiede paljastaa tavan, jolla heikompikin valtio pystyy suojelemaan itseään vahvimmalta tehden hyökkäykset maalta, mereltä ja ilmasta hyödyttömiksi.

Tämä uusi tieto tulee antamaan tieteelle sen voiman.

Englanti olisi voitu saada immuuniksi tuhoisalta pommitukselta, jos maailma olisi ollut vastaanottavainen näille uusille tieteellisille löydöille, jotka pyrin antamaan toisen maailmansodan alkaessa. Tiede käytti hyödykseen kahta yllä mainittua atomipommin alkuainetta, jotka kartoitin ja joihin sain tekijänoikeudet vuonna 1926.

Maailma tarvitsee uusia metalleja. Monet uudet ruostumattomat suuremman tiheyden, muovailtavuuden ja sähkönjohtavuuden metallit odottavat jakaantumistaan suurina määrinä hiilestä ja piistä. Nämä tullaan löytämään, kun tiede hylkää ajatuksen aineesta substanssina, ja tulee tietoiseksi siitä gyroskooppisen liikkeen hallinnasta, joka tulee halkaisemaan hiilen sävyn isotoopeiksi, kuten musikaalinen asteikko jakaantuu teräviin ja tasaisiin säveliin.

Kemiallisissa alkuaineissa terävät ja tasaiset sävelet ovat isotooppeja. Ihminen pystyy tuottamaan niitä luontoa paljon suuremman määrän, sillä luonto alkaa pilkkomaan hänen sävyjään vasta kaksi oktaavia hiilen jälkeen. Tulevaisuuden metallurgeille on olemassa mielettömiä mahdollisuuksia luoda uusia metalleja hiilen ja piin oktaaveissa.

Vieläkin tärkeämpää maailmalle tässä kriittisessä ajassa on tuottaa loputtomia määriä ilmaista vetyä. Tätä ihanteellista painotonta polttoainetta voisi muuntaa liikkeessä ollessaan suoraan ilmakehästä ilman tarvetta sen varastoimiselle.

On olemassa tärkeitä asioita, jotka voisivat nyt olla tiedossa, jos Keplerin löydökset olisivat paljastaneet geometrisen symmetrian faktat ja aaltokentän kahdensuuntaisen kaareutuvuuden.

Hänen elliptisten kiertoratojen lait todistavat sitä, että hän oli lähellä sen löytämistä, että neljä – ei kaksi – magneettista napaa hallitsevat tämän kaksisuuntaisen universumin kahta vastakkaista tasapainoa. Pelkällä kahdella navalla kolmiulotteinen aikaintervallien ja jaksojen kaareutuva universumi olisi mahdoton. Tasapainoisella universumilla täytyy olla kaksi napaa sentripetaalisen, genero-aktiivisen liikkeen hallintaan, ja kaksi kompensoivaa napaa hallitsemaan sentrifugaalista, säteilevää voimaa.

Tällaisen tiedon keinoilla tiede pystyisi maapallolla pääsemään eroon minkä tahansa valtion hyökkäyksen pelosta riippumatta siitä, tulisiko hyökkäys maalta, mereltä tai ilmasta.

Tämä uusi tieto tulee antamaan tieteelle syyn kaikkiin vaikutuksiin, jotka ovat jo vuosisatojen tutkimuksen aikana hämänneet tieteellisten tarkkailijoiden aisteja.

Ihmisellä on yhtä hyvin Mieli kuin aistit, mutta hän on antanut etusijan aistien antamalle todistusaineistolle rakentaessaan kosmogoniaansa. Ihminen pystyy järkeilemään aisteillaan, mutta hän ei pysty niillä tietämään. Järkeily on aistien kautta ajattelemista, ei Mielen tietämistä. Hän on myös synnyttänyt vaikutuksia tietämättä niiden syytä.

Aistit eivät ole paljastaneet ihmiselle, että tämä on pelkän liikkeen aikaan saama ja vailla substanssia oleva maailmankaikkeus. Ne eivät myöskään ole kertoneet hänelle polariteetin periaatetta, joka jakaa universumin tasapainotilan vastakkaisiksi pareiksi luodakseen sukupuolellisesti jakaantuneen kaksisuuntaisen sähköisen universumin.

Ihmisen historiassa on tullut aika, jolloin yksistään tieto voi ihmiskunnan pelastaa. Ihminen on liian pitkäksi aikaa jättänyt Luojan pois hänen luomistyöstään ajatellen, että häntä ei pystytä todistamaan laboratoriossa.

Luojaa ei pelkästään pystytä todistamaan laboratoriossa, vaan tämän faktan seurauksena ihminen pystyy ratkaisemaan lukuisia tähän mennessä salattuja universumin mysteerejä, kuten siemenen kasvun, elämän ja kuoleman syklit, inerttien jalokaasujen toiminta toistuvien vaikutusten sähköisinä tallentimina ja atomin rakenteen todellinen prosessi.

Saatat ymmärrettävästi kysyä, miksi olen pitänyt tämän tiedon niin monta vuotta itselläni. En ole sitä itselläni pitänyt. Vuodesta 1926 lähtien, jolloin ensimmäistä kertaa julkaisin valmiit alkuaineiden jaksolliset järjestelmät aina toisen maailmansodan alkuun saakka, jolloin yritin organisoida laboratorioryhmää pelastamaan Englantia, yritin turhaan antaa niitä maailmalle.

Hyväksyin ja toimin myös The Society of Arts and Sciences:in presidenttinä New Yorkissa seitsemän vuotta, jolloin ainoana tarkoituksenani oli antaa maailmalle tämä uusi kosmogonia, joka perustuu kaksisuuntaiseen, jatkuvaan ja tasapainoiseen universumiin korvatakseni yksisuuntainen jatkumaton universumi, jonka oletetaan laajenevan lämpökuolemaan saakka.

Tänä aikana luennoin väärinymmärryksestä, jonka mukaan vety olisi jaksollisen järjestelmän ensimmäinen alkuaine. Selitin, että on olemassa kaksikymmentä yksi muuta alkuainetta, jotka edeltävät tätä ja vety itsessään ei ole yksi alkuaine, vaan kokonainen monitahoinen oktaavi. Selitin myös mahdottomuutta alkuaineiden syntymiselle ilman sen lähteenä olevaa jalokaasua. Tuona aikana jaoin jaksollista järjestelmääni noin 800 tutkijalle ja yliopistolle.

Muuta kuin yllyttämistä vedyn ja raskaan veden isotooppien tutkimiseen, vaivannäöstäni ei tullut mitään, enkä saanut siitä mitään tunnustusta. Itse asiassa nämä niin kutsutut isotoopit eivät edes ole isotooppeja, vaan järjestyksen mukaisen oktaaviryhmän täysisävyisiä alkuaineita. Isotooppeja ei esiinny luonnossa ennen piin jälkeistä oktaavia. Syyt tähän on täysin selitetty meidän opintokurssilla.

Kirjoitin kaksi kirjaa, annoin monta luentoa ja tein demonstraation yliopiston laboratoriossa todistaakseni, että alkuaineet eivät ole eri substansseja, vaan eri tavalla määritettyjä liikkeen painetiloja, ja atomin rakenne perustuu gyroskooppiseen periaatteeseen.

Yhden toisensa jälkeen keksinnöistäni päädyttyä toisten nimien alle, toimin ystävällisen tiedetoimittajan neuvon mukaisesti, ja pidättäydyin paljastamasta enempää kosmogoniastani kunnes se on täysin valmis ja kopiosuojattu.

On kestänyt monta vuotta saada se niin valmiiksi, että se on haavoittumaton hyökkäyksille, mutta tämä on vihdoin saatu aikaan, ja tämä esillä oleva tutkielma on niin kokonainen lyhykäisyydessään, kuin koko kosmogonia on valmis yksityiskohdissaan.

En etsi välitöntä hyväksyntää tälle vallankumoukselliselle uudelle tiedolle. Sen sijaan toivon ja odotan, että sen siemenet tulevat kasvamaan tieteen tietoisuudessa. Koska olen jo lähenemässä 82 vuoden ikää, koen velvollisuudekseni julkistaa tämän faktan tieteelle tämän avoimen kirjeen ja tutkielman kautta nyt kun 935 sivua ja 182 diagrammia kattava Russellin kosmogonia, jonka yhdessä lahjakkaan vaimoni Laon kanssa olemme oppikurssiksi kirjoittaneet, on saatu valmiiksi.

Tätä kurssia opiskellaan ympäri maailmaa, ja opiskelijoidemme välityksellä tämä uusi tieto tulee lopulta muuttamaan maailman.

Sillä syvällä tahdolla lähetän tämän viestin eteenpäin ihmiskunnalle, että korkeampi sivilisaatio tulee nousemaan. On tullut aika tieteen ja uskonnon yhdistymiselle tai tietämättömyys Luojan universaaleista laeista tulee kadottamaan ihmisen maan päältä.

Toivoen, että tiedemaailma tulee tunnistamaan sen, että tässä tutkielmassa löytyy vastaus siihen perus syyhyn, jota se niin pitkään on väsymättömästi etsinyt, olen

Vilpittömästi sinun,

Walter Russell Helmikuun 13, 1953

Kuka oli Walter Russell?

Uskon, että keskinkertaisuus on itse aiheutettua, ja nerous on omaa ansiotasi​*​

Walter Russell
Walter Russell. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

1900-luvun renessanssinero

Olen tässä blogissa julkaissut aikaisemmin kaksi Russellia käsittelevää artikkelia, joissa olen lyhyesti käsitellyt tämän 1900-luvun renessanssimiehen luonnonfilosofiaa tai kosmogoniaa, kuten hän itse asian sanoisi. Koska Russell on varsin tuntematon henkilö Suomessa, niin on paikallaan esitellä hieman yksityiskohtaisemmin miehen elämää ja työtään, jotta voimme paremmin arvostaa hänen saavutuksiaan. Pääasiallisena lähteenä tässä artikkelissa käytän Glenn Clarkin teosta The Man Who Tapped The Secrets Of The Universe.​†​

Walter Russell (1871–1963) oli aikanaan harvinaisen monipuolinen lahjakkuus. Hän oli kuvanveistäjä, maalari, arkkitehti, muusikko, filosofi, mystikko, ratsastaja, taitoluistelija, tiedemies ja keksijä​‡​. Huolimatta siitä, että hän oli perehtynyt näinkin useaan alaan, niin hänellä oli hämmästyttävä kyky suorittaa näitä kaikkia korkealla tasolla. Tämä selittyy Russellin mukaan erityisillä luonteenpiirteillä.

Russellin mukaan kaikilla merkittävillä ihmisillä on kolme yhteistä piirrettä, joita ei voi oppia kirjoja lukemalla. Kaikista silmiin pistävin niistä on se, että kaikki suurihmiset tuottavat valtavan määrän työtä. Toisena piirteenä he eivät koskaan tunne väsymystä​§​, ja kolmantena heidän mielensä kasvaa vanhetessaan yhä loistavammaksi. Clarkin mukaan Russell on erinomaisesti todistanut tämän todeksi omassa elämässään, ja hänen työnsä monipuolisuus, määrä ja laatu vastaavat helposti viiden ihmisen elämäntyötä. ​1​

Sähköinen energia, joka motivoi meitä ei ole kehoissamme ollenkaan. Se on osa universaalia varantoa, joka virtaa lävitsemme universaalista lähteestä halumme ja tahtomme asettamalla intensiteetillä.​¶​

Walter Russell​1​

Russellin elämän pääpiirteitä (Clarkin mukaan)

Russell syntyi Bostonissa Massachusettsin osavaltiossa toukokuun 19:sta päivänä vuonna 1871. Hän kävi kyläkoulua miltei kymmenen vuoden ikään asti, jonka jälkeen hän joutui perhetilanteen takia menemään töihin. Hän onnistui saamaan töitä kuivatavarakaupasta 2.5 dollarin viikkopalkalla. Jo tässä iässä nuorella Walterilla oli uskomus siihen, että meillä kaikilla on sama mahdollisuus rajattomaan universaalin älyn apuun, joka vaatii pelkästään tahdon ja luottamuksen ”mestariavaimen”.

Walter oli pienestä lapsesta saakka musikaalisesti lahjakas, ja tämän taidon avustuksella hän onnistui saamaan kolmetoista vuotiaana työn kirkon urkujensoittajana. Samalla hän aloitti opiskelut taidekoulussa.

Noin viisitoista vuotiaana Russell sai kesätöitä hotellin pikkolona. Palkka tuosta työstä oli vain kahdeksan dollaria kuukaudessa, mutta hänelle sanottiin, että pikkolo tulee saamaan noin 100 dollaria kaudessa pelkästään tippeinä. Kun Walterille ensimmäistä kertaa tarjottiin tippiä, jokin hänessä sai hänet kieltäytymään sen vastaanottamisesta. Hänellä kesti hetki ymmärtää miksi tipin vastaanottaminen ei tuntunut oikealta ja sai ahaa-elämyksen. Hän halusi olla paras pikkolo maailmassa ja ainoa, joka tekee työnsä innolla ottamatta kuitenkaan vastaan tippiä.

Hotellin vieraat rakastivat Walteria ja alkoivat kutsua häntä illallisjuhliin ja purjehdusretkille. Hotellin johdon yrittäessä estää tämän sääntöihin vedoten, hotellin asiakkaat sanoivat, etteivät tulisi koskaan takaisin tähän hotelliin, ellei sääntöön tehtäisi poikkeusta. Kauden lopuksi 100 dollarin tippien sijaan hän olikin saanut kasaan 850 dollaria myymällä taidettaan.

Vuodesta 1897–1898 Russell toimi Collier’s Weeklyn taidetoimittajana, jonka jälkeen hän toimi Collier’s and Centuryn sotataiteilijana. Vuonna 1900 hän sai valmiiksi allegorisen maalauksen Might of the Ages, josta hän sai paljon kansainvälistä tunnustusta. Vuodesta 1900 vuoteen 1914 Russell maalasi erityisesti merkkihenkilöiden lasten muotokuvia ympäri maata, ja tämän jälkeen merkkihenkilöiden muotokuvia.

Might of the Ages. Russellin allegorinen mestariteos. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Seuraavassa vaiheessa elämäänsä Russell toimi kiinteistöalalla sekä suunnitellen että toteuttaen merkittäviä rakennusprojekteja. Vaikka Russellilla ei ollut arkkitehdin koulutusta, niin hän muun muassa suunnitteli, hoiti rahoituksen ja rakennutti lukuisia merkittäviä rakennusprojekteja, kuten Hotel des Artistes, Hotel Pierre ja monia muita rakennuksia. Monet Russellin toteuttamista asumiskiinteistöistä perustuivat ”yhteinen omistajuus” periaatteeseen, jonka tavoitteena oli hyödyttää yhtä lailla kaikkia osapuolia sen sijaan, että voitot ja hyöty menisivät yhdelle taholle, kuten perinteisessä kiinteistötoiminnassa.

Viisikymmentäkuusi vuotiaana Russell alkoi täysin sattuman kaupalla kuvanveistäjäksi, vaikka hänellä ei aikaisemmin ollut lainkaan moisesta kokemusta. Tämä tapahtui Russellin ollessa Society of Arts and Sciences:n presidenttinä. SoAS:n tehtävänä oli antaa palkinto Thomas Edisonille. Sattuman seurauksena taitelija, jonka tuli tehdä palkintoon liittyvän veistoksen oli epäonnistunut, joten Russell päätti tehdä sen itse. Tämä oli suuri riski, sillä hän ei ollut aikaisemmin käsitellytkään savea.

Riski kannatti, sillä veistos ylitti kaikki odotukset ja käynnisti Russellin huomattavan uran kuvanveistäjänä. Edisonin lisäksi Russell pääsi veistämään lukuisia muitakin merkkihenkilöitä, kuten Mark Twainin, Joan D’ Arcin ja Charles Goodyearin.

Walter Russellin tekemä veistos Thomas Edisonista. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Viimeinen vaihe Russellin elämässä liittyi tieteeseen. Russellia ei kiinnostanut niinkään universumin ilmiöiden ymmärtäminen, vaan hänen pyrkimyksenään ja lahjanaan oli nähdä ilmiöiden taakse. Toisin sanoen Russellin näkökulmasta ihmiset ja tiede eivät ole todellisuudessa pystyneet läpäisemään havaintomaailmaa, ja tämän seurauksena he yrittävät sokeasti tulkita ilmiöitä. Tämä on kuitenkin tuhoon tuomittua ilman ymmärrystä siitä AIHEUTTAJASTA, joka kaikkien ilmiöiden taustalla piilee. Tämän havaintomaailman taakse hän kertoi päässeensä mystisen kokemuksen kautta, jonka avulla universumin salaisuudet hänelle paljastettiin.

Hän muun muassa näki ennalta vedyn isotoopit sekä atomipommeissa käytettävät uraanin ja plutoniumin, ennen kuin tiedeyhteisö oli nämä löytänyt. Nämä hän kartoitti jo vuonna 1926 julkaisemassaan alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä​#​. Russellin tiede eroaa niin suuresti yleisestä luonnontieteestä, että Russellin teoriat ja ajatukset on kauan aikaa sitten tiedemaailmassa hylätty ja unohdettu. Käsittelen Russellin tiedettä tarkemmin toisissa artikkeleissa, mutta lopetetaan tämä seuraavaan lainaukseen:

On käytännössä parempi unohtaa substanssi, sillä yksistään vaihtelevat sähkön painetilat aallon eri osissa määrittävät vaihtelevuuden substanssissa ja tekevät kaikki ihmeet yhtä lailla luonnon kuin kemistinkin laboratoriossa. Elektronien ja protonien määrällä ei ole mitään tekemistä määrittäessä eri elementtejä, kuten yleisesti luullaan.​**​

Walter Russell

Walter Russell – Uusi ymmärrys maailmankaikkeudesta osa 1.

Walter Russell – Uusi ymmärrys maailmankaikkeudesta osa 2.


  1. ​*​
    ”I believe that mediocrity is self-inflicted and that genius is self bestowed.”
  2. ​†​
    Tätä artikkelia voidaan pitää kyseisen teoksen referaattina, enkä siksi laita erikseen tähän teokseen viittaavia lähdeviitteitä.
  3. ​‡​
    Koska Russell on saavuttanut niin paljon niin monelta alalta, joudun artikkelin laajuuden huomioon ottaen rajaamaan joitakin osa-alueita pois. Hän oli esimerkiksi taitoluistelun kansallista eliittiä ja erinomainen hevosten kouluttaja ja ratsastaja, mutta jätän niiden käsittelyn vain mainintaan.
  4. ​§​
    Russell sanoi tuntevansa väsymystä ainoastaan silloin, kun hän ei seuraa todellista inspiraatiotaa, vaan käyttää energiaa väärin. Sen sijaan seuratessaan inspiraatiotaan hän ei koskaan tuntenut väsymystä.
  5. ​¶​
    The electric energy which motivates us is not within our bodies at all. It is a part of the Universal Source with an intensity set by our desires and our will.
  6. ​#​
    Jota käsittelen toisessa artikkelissa.
  7. ​**​
    it is better practically to forget substance, for the varying pressures of electricity in different sections of the wave alone determines the variation of substance and perform all the miracles of the laboratory of Nature, as well as that of the chemist.
  1. 1.
    Clark G. The Man Who Tapped The Secrets Of The Universe. Kessinger Publishing; 2010.

Abioottinen öljy – haastamassa teoriaa öljyn alkuperästä

Hiilivedyt eivät ole biologiaa, jota geologia on muokannut (kuten perinteinen näkemys olettaa), vaan ennemminkin geologiaa, jota biologia on muokannut.

Thomas Gold 1920-2004

Yleisen tieteellisen näkemyksen mukaan maapallon öljyvarannot ovat peräisin orgaanisen aineksen maatumisprosesseista. Tämän vuoksi öljyä kutsutaankin fossiiliseksi polttoaineeksi, sillä sen katsotaan olevan peräisin muinaisista kasveista, eliöistä ja eläimistä. Abioottinen öljy-teoria haastaa tämän juurtuneen käsityksen esittäessään, että öljy syntyykin maapallon sisässä luontaisten prosessien kautta, eikä orgaanista ainesta tähän tarvita.

Öljy (maaöljy tai raakaöljy) on hiilestä ja vedystä koostuva yhdiste eli hiilivety-yhdiste.

Abiogeenisen hypoteesin maaöljyn synnylle ehdotti ensimmäisen kerran Georgius Agricola 1500-luvulla, ja useita muita abiogeenisia hypoteeseja 1800-luvulla ehdottivat erityisesti Preussin maantieteilijä Alexander von Humboldt, Venäjän kemisti Dmitri Mendelejev (1877) ja ranskalainen kemisti Marcellin Berthelot. Abiogeeniset hypoteesit heräsivät uudelleen 1900-luvun viimeisellä puoliskolla Neuvostoliiton tiedemiesten keskuudessa, joilla ei ollut juurikaan vaikutusta Neuvostoliiton ulkopuolella, koska suurin osa heidän tutkimuksistaan julkaistiin venäjäksi.

Modernin abioottisen raakaöljyn teorian kehitti venäläinen Nikolai Alexandrovitch Kudryavtsev vuonna 1951 Athabascan öljyhiekan analyysin perusteella. Hypoteesin määritteli ja popularisoi lännessä astrofyysikko Thomas Gold, joka kehitti teoriansa vuosina 1979–1998, ja julkaisi tutkimuksensa englanniksi.

Yksi keskeisimmistä argumenteista bioottiselle öljyn alkuperälle (yleinen käsitys) on maaöljystä löytyvät biomarkkerit, jotka ovat öljystä löytyviä biologista alkuperää olevia molekyylejä. Koska maaöljystä löydetään biomarkkereita, niin sen katsotaan olevan biologista alkuperää. Asian voi kuitenkin nähdä toisellakin tavalla. Abioottisen teorian mukaan biomarkkerit eivät ole todiste öljyn biologisesta alkuperästä, vaan ne ovat tulleet öljyyn vasta myöhemmin öljyn noustessa pintaan ja ollessa vuorovaikutuksessa biologisten organismien kanssa.

Abioottista öljyä tukevat myös havainnot diamondoideista, joita maaöljy sisältää. Diamondoidit ovat molekyylejä, joilla on timantinkaltainen kristallirakenne, ja niiden löytyminen maaöljystä tukee teoriaa, että öljy syntyy valtavassa paineessa maapallon kuoren sisässä. Teoriaa tukee myös vuonna 2009 julkaistu ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan simuloimalla 60–150 km maapallon kuoren sisällä olevaa painetta ja lämpötilaa, voitiin hiilivetyjä muodostaa ilman biologiaa.​1​

Sir Robert Robinson, orgaaninen kemisti ja Royal Societyn presidentti

Itse asiassa en voi korostaa liikaa sitä, että raakaöljyllä ei ole sellainen koostumus, joka muunnellulla biogeenisellä tuotteella oletettaisiin olevan, ja kaikki argumentit muinaisen öljyn koostumuksesta sopivat yhtä hyvin tai paremmin käsitteeseen primordiaalisesta hiilivetyjen sekoituksesta, johon biotuotteita on lisätty.

Sir Robert Robinson, President, Royal Society, 1963

Koska asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen, niin käydään läpi argumentteja puolesta ja vastaan.​2​

Biogeenistä alkuperää tukevia argumenttejä.

1. Raakaöljy sisältää molekyyliryhmiä, jotka voidaan selkeästi identifioida monimutkaisten, mutta yleisten orgaanisten molekyylien hajoamistuotteiksi, eikä näitä ole voinut syntyä ilman biologisia prosesseja.

2. Raakaöljy näyttää usein optisen aktiivisuuden ilmiön, toisin sanoen polarisaation tason kääntymistä, kun valo kulkee sen läpi. Tämä kertoo, että oikeakätinen ja vasenkätinen symmetria ei ole yhtä lailla paikalla, vaan toista symmetriaa suositaan. Tämä on yleensä biologisen materiaalin ominaisuus, eikä sitä esiinny ei-biologisissa nesteissä.

3. Jotkin raakaöljyt näyttävät selkeän preferenssin molekyyleille, joilla on pariton määrä hiiliatomeja. Ilmiö voidaan ymmärtää biologisille aineille tyypillisien molekyylien hajoamisena.

4. Raakaöljyä löydetään pääasiassa sedimentti-esiintymistä ja vain harvoin primaarisessa kalliossa. Sedi-menteissäkin se suosii geologisesti nuorempaa. Monissa tapauksissa nämä sedimentit näyttävät olevan rikkaita hiilimateriaaleista, jotka voidaan tulkita biologiseen alkuperään, ja lähdemateriaalina raakaöljy-esiintymille.

Abiogeenistä alkuperää tukevia argumentteja.

1. Raakaöljy ja metaani löytyvät usein maantieteellisesti pitkistä viivoista ja kaarista, jotka liittyvät enemmänkin maan kuoren syvälle menevään suuren skaalan rakenteeseen sen sijaan, että kyseessä olisi pienen mittakaavan sedimentti-esiintymiä.

2. Hiilivetyrikkaat alueet ovat yleensä hiilivetyrikkaita monella eri tasolla, vastaten aivan eri geologisia ajanjaksoja, ja yltäen alas kiteiseen alakertaan, joka on sedimentin alla. Hiilivetynesteiden tunkeutuminen alhaaltapäin selittäisi tilanteen perinteistä teoriaa paremmin.

3. Jossakin syvemmältä ja kuumemmilta tasoilta tulevassa raakaöljyssä ei ole juuri ollenkaan biologisia merkkejä. Optinen aktiivisuus ja parittomien hiiliatomien määrä ovat kokonaan poissa, ja olisi vaikeaa olettaa, että näin täydellinen biologisten molekyylien tuhoutuminen olisi tapahtunut tämän aikaan saamiseksi jättäen substanssin muuten samanlaiseksi kuin vastaavat raakaöljyt.

4. Metaania löytyy monista paikoista, jossa biogeeninen alkuperä on epätodennäköistä tai missä biologiset esiintymät ovat riittämättömiä: Suurissa valtameren syvänteissä täysin vailla sedimenttejä; magma- ja metamorfisten kivien halkeamissa (suurissa syvyyksissäkin); aktiivisilla vulkaanisilla alueilla (sielläkin, missä on hyvin vähän sedimenttejä); ikiroudassa ja valtamerten esiintymissä on valtavia määriä metaanihydraatteja (metaani-vesisekoitusta), joissa riittävän biologisen lähdemateriaalin läsnäolo on epätodennäköistä.

5. Suurten alueiden hiilivety-esiintymät näyttävät yleensä samanlaisia kemiallisia ja isotooppisia piirteitä huo-limatta siitä, että ne ovat vaihtelevaa koostumusta ja eri geologista aikaa. Tämänlaisia kemiallisia merkkejä voidaan nähdä joidenkin vähäisten ainesosien runsaussuhteissa, kuten tietyissä metallien jäämissä, joita öljystä voidaan löytää. Tämän seurauksena kemiallinen analyysi öljynäytteestä mahdollistaa öljyn yleisen alueen tunnistamisen, vaikka alueella on hyvin erilaisia muodostelmia, jotka voivat maaöljyä tuottaa. Esimerkiksi Lähi-Idästä peräisin olevan öljyn voidaan erottaa öljystä, joka on peräisin Etelä-Amerikasta.

6. Alueellisella hiilivetyjen yhteydellä inertin helium-kaasun kanssa, ja korkeamman luonnollisen heliumin vuotamismäärän kanssa maaöljyä sisältävillä alueilla ei ole selitystä biologisen öljyn alkuperän teorioissa.

Bioottinen vai abioottinen?

Öljyn alkuperästä on argumentteja puolesta ja vastaan. Toivottavasti tämä artikkeli herätti tervettä pohdintaa siihen, onko yleinen käsitys yhtä vankalla pohjalla, kuin mitä suurin osa ihmisistä ajattelee. ”Öljy on fossiilinen pottoaine” on mantra, jota on toistettu niin useasti ja laajalti, että harvalle tulee edes mieleenkään haastaa tätä käsitystä. Voiko olla, että tässäkin on kyse luonnontieteiden vakiintuneesta pohjateoriasta, jonka uusien sukupolvien tutkijat ottavat itsestään selvyytenä, eikä juuri kukaan rohkene tai ymmärrä alkaa tätä uudelleen testaamaan?

Mikäli öljyn alkuperä ei ole biologisissa prosesseissa, niin

1. Öljy ei ole fossiilinen polttoaine.
2. Öljy on uusiutuva energian lähde.
3. Öljyä tulisi etsiä syvemmältä kuin nykyään pääosin tehdään.
4. Öljyhuippu (peak oil) ei ole todellinen.

*Kaikki tässä artikkelissa käytetyt suorat käännökset englannista ovat tämän artikkelin kirjoittajan kääntämiä.

*Jos aihe herätti kiinnostusta, niin suosittelen tutustumaan tähän artikkeliin.

  1. 1.
    CARNEGIE INSTITUTION FOR SCIENCE . Hydrocarbons in the deep Earth? EurekAlert. Published 2009. Accessed 2020. https://www.eurekalert.org/pub_releases/2009-07/ci-hit072409.php
  2. 2.
    Gold T. The Origin of Methane (and Oil) in the Crust of the Earth. Web Archive. https://web.archive.org/web/20021015163818/http://www.people.cornell.edu/pages/tg21/usgs.html

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén