Tasapainoista tietoa maailmankaikkeudesta

Tekijä: admin Page 1 of 3

Gravitaatiolinssi suurennuslasin alla

Yleinen suhteellisuusteoria ja massa

Valtavirta-kosmologian kulmakiven, Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaan, massalla on kyky kaareuttaa aika-avaruutta. Aika-avaruuden kaareutuminen aiheuttaa yleisessä suhteellisuusteoriassa gravitaation, joka ei siis ole voima, kuten Newtonin fysiikassa. Mitä suurempi massa on kyseessä, niin sitä suuremman kaareutumisen sen katsotaan aiheuttavan. Tämä voidaan visualisoida kaksiulotteisesti alla olevalla kuvalla, mutta käytännössä tämän ”kaareutumiskoordinaatiston” tulisi olla kolmiulotteinen.

Kaksiulotteinen visualisaatio aika-avaruuden kaareutumisesta. Wikipedia Commons. Created by User:Johnstone.

Toisin sanoen minkään voiman ei katsota vaikuttavan esimerkiksi putoavaan kiveen, vaan kivi seuraa kaareutunutta aika-avaruuden koordinaatistoa. Kunnollista mekanismia tälle kaareutumiselle ei ole koskaan kuitenkaan osattu antaa, ja esimerkiksi Wallace Thornhill on kritisoinut tätä käsitettä kysymällä, miten vailla ominaisuuksia oleva abstrakti käsite, avaruus voi ylipäätään kaareutua? ​1​

Gravitaatio ja valon taittuminen

Yleisen suhteellisuusteorian mukaan valo seuraa aika-avaruuden kaarevuutta. Einstein ei kuitenkaan ollut ensimmäinen, joka tätä ehdotti. Isaac Newton pohdiskeli samaa asiaa jo vuonna 1704 teoksessaan Opticks: ”Eivätkö kappaleet vaikuta valoon etäisyyden päästä, ja vaikutuksellaan taivuta valoa; ja eikö tämä vaikutus ole voimakkainta lyhimmällä etäisyydellä?”​2​

Gravitaation aiheuttama valon taittuminen oli aluksi puhtaasti hypoteettinen ajatus, mutta ajatus sai tukea havainnoista, joissa tähden tai galaksin huomattiin taivuttavan takana olevan kohteen valoa. Taipunut valo saattoi saada esimerkiksi Auringon takana olevan kohteen näkymään eri kohdassa kuin se oikeasti oli. Kyseinen ilmiö väitetysti ensimmäistä kertaa todistettiin Arthur Eddingtonin auringonpimennys-havainnolla, ja myöhemmin parempien teleskooppien avustuksella myös lukuisilla muilla havainnoilla. Tästä ilmiöstä tuli yleisen suhteellisuusteorian keskeisin todiste, ja sitä alettiin kutsua gravitaatiolinssiksi.

Eddingtonin kuva auringonpimennyksestä vuodelta 1919. F. W. Dyson, A. S. Eddington, and C. Davidson, Public domain, via Wikimedia Commons

Mistä tiedämme varmuudella, että kyseessä on gravitaation aiheuttama valon taipuminen, eikä esimerkiksi klassisen fysiikan optinen valon taittuminen? Suhteellisuusteorian kannattajat perustelevat asiaa sillä, että laskelmallisesti valon taittuminen esimerkiksi tähden ympärillä on suurempi​*​, kuin pelkkä optinen taittuminen voisi selittää.​2​ Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet vakuuttuneita tästä selitysmallista.

Visualisaatio gravitaationlissistä, jossa kaukana olevan galaksin valo taittuu edessä olevan tähden gravitaatiokentässä. NASA.
Simulaatio galaksin edestä menevästä mustasta aukosta. Urbane Legend (optimised for web use by Alain r) Wikipedia commons.

Vaihtoehtoinen teoria valon taipumiselle

Artikkelissaan Lensing by Refraction…Not Gravity? Andrew Hall käsittelee vaihtoehtoista selitysmallia gravitaatiolinssinä pidetyille ilmiöille, joka selittää nämä havainnot ilman gravitaatiota. Hall viittaa muun muassa Institute of Engineering & Technologyn professori R.C. Guptan artikkeliin, jonka mukaan nämä ”gravitaatiolinssi-ilmiöt” voidaan selittää pelkällä klassisen fysiikan optisella taittumisella.​3​

Valon optinen taittuminen on hyvin tunnettu yleinen fysiikan ilmiö, jossa valo taittuu siirryttyään yhdestä väliaineesta toiseen eri tiheyksiseen väliaineeseen. Tämä pätee kaikkiin väliaineisiin, joita valo läpäisee. Oli kyseessä sitten vesi, ilma tai plasma. Professori Gupta artikkelissaan esittää, että tähden plasmasta koostuva atmosfääri on riittävä selittämään havainnot valon taittumisesta ilman hypoteettista gravitaation vaikutustakin. Guptan mukaan gravitaatiolinssi-selitys ei myöskään selitä havaittua valon diffraktiota, sillä gravitaation tulisi taivuttaa samalla tavalla kaikkia valon aallonpituuksia. Optiseen selitysmalliin tämä ilmiö sopii kuitenkin täydellisesti​†​. ​3​

Valon taittuminen vedessä. Veden alla oleva kynä näyttäytyy havaitsijalle eri kohdassa, kuin se oikeasti on. User:Theresa_knottderivative work: Gregors (talk) via Wikimedia Commons

Optinen taittuminen ja gravitaatiolinssin aiheuttama taivuttaminen eroavat toisistaan myös merkittävällä tavalla. Gravitaatiolinssissä ei ole yhtä fokusta, ja valon taipuminen on voimakkainta lähimpänä gravitaationlinssin keskusta (esim. Aurinko tai muu massiivinen kohde) ja heikointa reunoilla. Klassisen optiikan valon taittuminen päinvastoin on heikointa linssin keskellä ja voimakkainta sen reunoilla. Tämän faktan avulla voimme joissakin tapauksissa päätellä kummasta on kyse.​‡​

Juuri näin teki Tohtori Edward Dowdye, joka tutki valon taittumista Auringon atmosfäärissä. Dowdyen havainnot tukivat juuri valon optista taittumista, eivätkä gravitaatiolinssiä. Tämän lisäksi Dowdye kysyy erittäin oleellisen kysymyksen. Miksemme havaitse gravitaatiolinssivaikutusta galaksimme keskustan lähellä olevissa tähdissä, sillä yleisen suhteellisuusteoria-kosmologian mukaan galaksien keskustassa on musta aukko, jonka gravitaation tulisi aiheuttaa huomattavan gravitaatiolinssi-vaikutuksen lähellä oleville tähdille. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Siitäkään huolimatta, että astronomit ovat seuranneet näitä tähtiä jo pidemmän aikaa, ja osa niistä on ehtinyt tehdä jo täyden kierroksen elliptisillä kiertoradoillaan galaksin ytimen ympäri. ​4​

Jälleen kerran meillä on esimerkki ilmiön tulkinnasta, joka on otettu varmana todisteena yleisestä suhteellisuusteoriasta sen sijaan, että annettaisiin tilaa myös muille selitysmalleille. Erityisesti kun toinen selitysmalli näyttää selittävän monet osaseikat ja havainnot paremmin kuin tämä eksoottinen standardi-malli, josta on tullut virallisen kosmologian kulmakivi. Asiaa korostaa vielä se tosiasia, että gravitaationlinssiä pidetään yhtenä parhaista yleisen suhteellisuusteorian todisteista. Tämänkin osoittautuessa yhdeksi valtavirtakosmologian illuusioksi, voidaan koko astrofysiikan vallitseva paradigma jälleen asettaa kyseenalaiseksi.


  1. ​*​
    Einsteinin teoria ennustaa valon taipumisen tähden ympärillä kaavalla 4GM/c2R, kun perinteisellä newtonilaisella mekaniikalla se olisi 2GM/c2R.
  2. ​†​
    Optisella taittumisella voidaan selittää myös niin kutsuttu ”Einsteinin risti”, jossa esimerkiksi tähden tai galaksin takana oleva kohde näkyykin monena kuvana tämän etualalla olevan kohteen ympärillä. Optinen taittuminen selittää paremmin myös sen, miksi Einsteinin ristissä valon taajuudet ovat muuttuneet ja kohde voi näkyä esimerkiksi sinisenä.
  3. ​‡​
    Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että esimerkiksi Auringon plasma-huntu eli korona on tiheämpää lähempänä Auringon pintaa ja heikkenee mentäessä ulos päin eli senkään optinen taittaminen ei toimi täysin samalla tavalla kuin yhdenmukaisen optisen linssin.
  1. 1.
    Thornhill W. Gravitational Waves. Holoscience. Published February 2016. Accessed November 2020. https://www.holoscience.com/wp/gravitational-waves/
  2. 2.
    Schneider P, Ehlers J, Falco EE. Gravitational Lenses. Springer; 1999.
  3. 3.
    Gupta RC. Bending of Light Near a Star and Gravitational Red/Blue Shift : Alternative Explanation Based on Refraction of Light. arxiv.org. Accessed November 2020. https://arxiv.org/ftp/physics/papers/0409/0409124.pdf
  4. 4.
    Dowdye E. Dr. Ed Dowdye: Solar Gravitation and Solar Plasma Wave Propagation Interaction | EU2014. Youtube. Published June 2014. https://www.youtube.com/watch?v=CnvOybT2WwU

LIGO ja oletetut gravitaatioaallot

Tulimme johtopäätökseen, joka oli hyvin huolestuttava. He eivät erottaneet signaalia melusta.

Emeritus professori Andrew Jackson

Syyskuun 14:sta päivänä vuonna 2015 Caltechin ja MIT:n tutkimusryhmä kertoi havainneensa gravitaatioaaltoja ensimmäistä kertaa historiassa. Havaitun signaalin sanottiin olevan lähtöisin kahden mustan aukon yhdistymisen aikaan saamasta gravitaatioaallosta. Myöhemmin tehtiin lukuisia havaintoja lisää, ja vuonna 2017 LIGO:n perustajat saivat Nobelin fysiikan palkinnon. Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria todistettiin jälleen kerran päteväksi.

Vai todistettiinko? Oliko kyseessä kiistaton tieteellinen havainto vai oliko kyseessä vain suuren luokan vahvistusharha, joka sai tutkijat tulkitsemaan tuloksia itselleen edullisella tavalla (varmistaen samalla jatkuvat rahahanat)? Käydään ensiksi läpi LIGO:n perusteet ja käsitellään tämän kritiikkiä.

Courtesy Caltech/MIT/LIGO Laboratory

Mikä LIGO?

LIGO eli Laser Interferometer Gravitational-Wave Observatory on Caltechin ja MIT:n käytössä oleva maailman suurin ja kallein ”gravitaatio-observatorio”, jonka pyrkimyksenä on gravitaatioaaltojen havaitseminen. LIGO koostuu kahdesta neljä kilometriä pitkästä varresta, jotka ovat 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Koska gravitaatioaaltojen ei katsota olevan sähkömagneettisella spektrillä, vaan aivan oma lajinsa, LIGO toimii täysin ”sokkona” ja eristettynä ympäristöstä.​1​

LIGO:n taustalla oleva teoria on sidoksissa Einsteinin yleiseen suhteellisuusteoriaan, jonka mukaan massalla on kyky aiheuttaa kaareutumista ja aaltoja aika-avaruudessa. Toisin sanoen gravitaatioaaltoja. Näitä aaltoja voidaan teoreettisesti havaita laser interferometrillä.

Interferometri. Caltech/MIT/LIGO Lab

Interferometri on tekninen väline, jossa on valonlähde, puoliläpäisevä peili (”säteen halkaisija”), peilejä ja sensori. Valonlähteestä lähtee lasersäde, joka jakaantuu puoli läpäisevässä peilissä kahdeksi säteeksi. Nämä säteet kimpoavat peileistä takaisin ja osuvat yhtä aikaa sensoriin, joka tallentaa muodostuneen interferenssikuvion​*​. Myös LIGO toimii tällä periaatteella, mutta se eroaa muista interferometreistä massiivisella koolla ja herkkyydellään.

Interferenssikuvio. Warren Leywon, CC BY-SA 4.0

Gravitaatioaallot ja interferometri

Teorian mukaan gravitaatioaallot saavat itse avaruuden venymään toiseen suuntaan ja supistumaan samalla toiseen suuntaan. Näin ollen LIGO:n toinen varsi teorian mukaan venyisi gravitaatioaallon aiheuttamana hetkellisesti toista vartta pidemmäksi, jonka vuoksi valoaallot eivät saapuisi sensoriin enää samaan aikaan. Tämä näkyisi interferenssikuviona. Gravitaation aiheuttama venyminen on Caltechin mukaan kuitenkin äärimmäisen minimaalista. Heidän mukaansa gravitaatioaallon aiheuttama LIGO:n varren venyminen voi olla niinkin vähäistä kuin 1/10000 protonin leveydestä (eli 10-19 m!).​2​

Massiivisena gravitaatioaaltojen lähteenä on oletetusti esimerkiksi kahden mustan aukon yhdistyminen, jonka LIGO väittää laitteillaan havainneen. 21. toukokuuta 2019 he havaitsivat signaalin (joka nimettiin GW190521:ksi), kahdella eri interferometrillä, joista toinen on 4 kilometriä pitkä Yhdysvalloissa sijaitseva ja toinen on 3 kilometrin pituinen Italiassa sijaitseva laite. Laitteet havaitsivat lyhytkestoisen, alle sekunnin kymmenesosan pituisen signaalin, joka muistuttaa neljää lyhyttä hytkymistä. Tutkijoiden mukaan GW190521:n loi lähde, joka on arviolta 5 gigaparsecin päässä. Tutkijat olettivat signaalin olevan peräisin kahden mustan aukon yhdistymisestä. ​3​

Kahdella eri interferometrillä yhtä aikaa havaittua signaalia kutsutaan ”multi-messenger eventiksi”. Tämä on erityisen haluttu tapahtuma, koska tällä voidaan parhaiten laskea mahdollisesta signaalista pois ympäristön häiriö, kuten seismisyys. Kahdella eri interferometrillä havaittu signaali ei kuitenkaan automaattisesti takaa sitä, että kyseessä on gravitaatioaallon aikaan saama signaali, vaan tutkijoiden tehtävänä jää aina signaalin tulkitseminen. LIGO:n tutkijaryhmä on ilmaissut hyvinkin itsevarmasti, että havainnot olivat gravitaatioaaltoja, mutta kaikki eivät ole olleet yhtä vakuuttuneita.

Kuvituskuva kahden mustan aukon yhdistymisen aiheuttamista gravitaatioaalloista. Image credit: LIGO/T. Pyle

Kritiikki

Keskeisin ongelma LIGO:n gravitaatioaaltotutkimuksessa on juuri siinä, että oletettujen gravitaatioaaltojen signaalit ovat mitättömiä verrattuna taustakohinaan, joka voi aiheutua esimerkiksi seismisyydestä, lämpötilan vaihtelun aiheuttamasta liikkeestä tai muusta taustakohinasta. LIGO:n analyysin keskiössä on taustamelun eliminointi kahden eri interferometrin avustuksella. jättäen jäljelle residuaalisen signaalin, jonka oletetaan merkitsevän gravitaatioaaltoa.

Tämä ei kuitenkaan ole ongelmatonta, sillä kukaan ei varmuudella tiedä, miltä gravitaatioaallon aiheuttaman signaalin tulisi näyttää, mikäli niitä ylipäätään on olemassa. LIGO Caltechin mukaan heillä on olemassa monimutkaiset systeemit, joilla häiriösignaalit voidaan suodattaa pois, mutta heidän analyysinsä on saanut osakseen paljon kritiikkiä.

NewScientistin mukaan joukko signaalianalyysiin perehtyneitä fyysikkoja on tehnyt oman analyysinsä LIGO:n datasta. Ryhmän mukaan LIGO:n tutkijaryhmä on epäonnistunut antamaan vakuuttavaa esitystä minkään gravitaatio-tapahtuman havaitsemisesta. Ryhmän edustajan emeritysprofessori Andrew Jacksonin mukaan kyseessä on pelkkä illuusio. Jacksonin ryhmän analyysissä asteikolla 1-0​†​ ryhmä antaa vuoden 2015 gravitaatioaaltohavainnolle todennäköisyyden 0.000004. Toisin sanoen kyseessä miltei varmasti EI ollut gravitaatioaallon havaitseminen. ​4​

Tämä on LIGO:n tärkein tapa gravitaatioaaltosignaalin poimimiseksi taustamelusta. Mutta kun Jackson ja hänen tiiminsä tarkastelivat tietoja ensimmäisestä havaitsemisesta, heidän epäilynsä kasvoivat. Aluksi Jackson tulosti kaaviot kahdesta raaka-signaalista ja piti niitä päällekkäin ikkunalla. Hänen mielestään näiden kahden välillä oli jonkin verran korrelaatiota. Hän ja hänen tiiminsä saivat myöhemmin käsiksi LIGO-tutkijoiden julkaiseman taustadatan ja tekivät laskelman. He tarkistivat ja uudelleen tarkistivat. Mutta edelleen he havaitsivat, että Hanfordin ja Livingstonin ilmaisimien jäännösmeluilla oli yhteisiä piirteitä. ”Tulimme johtopäätökseen, joka oli hyvin huolestuttava”, Jackson sanoo. ”He eivät erottaneet signaalia melusta.”

NewScientist​4​

Lisäksi LIGO:a on kritisoitu siitä, että yli viidestäkymmenestä väitetystä signaalihavainnoista vuoden 2017 jälkeen ei ole ilmaantunut uusia multi-messenger tapahtumia​‡​. Yksi tällainen voi mennä jo tilastollisen sattuman piikkiin, eikä tilanne anna laisinkaan vakuuttavaa kuvaa koko tutkimuksesta. Lisäksi monia aluksi gravitaatiosignaaliksi luokiteltu on jälkeenpäin luokiteltu maapallolta lähtöisin olevaksi signaaliksi. Ongelmallisemmaksi tilanteen tekee vielä se, että tällaiset signaalit voivat näkyä yhtä aikaa myös useammassa interferometrissä ja ne voivat näyttää samalta, kuin gravitaatioaaltosignaalien oletetaan näyttävän, jolloin todellisen gravitaatioaallon löytämisen todistaminen menee miltei mahdottomaksi.​5​

Mitä tulee LIGO:n taustalla olevaan yleiseen suhteellisuusteoriaan, niin Wallace Thornhill kritisoi ylipäätään käsitettä ”aika-avaruudesta”. Kuinka aine voi kertoa avaruudelle ja ajalle kuinka kaareutua; mitä ajan kaareutuminen edes tarkoittaa, kun sillä ei ole fyysistä ulottuvuutta. Sana ”avaruus” vain tarkoittaa sijaintia kolmessa ulottuvuudessa. Kuinka voit kutoa ”aika-avaruuden kudoksen” ei-fyysisistä käsitteistä? Nämä sanat ovat täysin merkityksettömiä, Thornhill sanoo.​6​

Thornhill kritisoi voimakkaasti myös hämmästyttävällä varmuudella kerrottuja väitteitä LIGO:n signaalien alkuperästä. Väite, jonka mukaan tietty signaali on peräisin kahden mustan aukon yhdistymisestä etelätaivaan suunnalla 1.3 miljardia vuotta sitten, on täysin mahdotonta vahvistaa. Mitään näitä väitteitä ei voi todistaa. Tämä ei ole tiedettä.​6​

Kritiikin perusteella voidaan vetää johtopäätös, että kosmologia ja astrofysiikka on muuttunut scifiksi ja teatteriksi. Käytettäessä miljardeja rahaa näinkin hataralla pohjalla olevaan tutkimukseen, voidaan pohtia miten paljon tutkijoiden ja rahoittajien toiveet ja oletukset vaikuttavat tutkimustuloksiin? Vastaavasti sensaatio-otsikoita janoavat tiedelehdet ottavat tällaisen riemulla vastaan. Mutta missä ovat maltilliset ja kriittiset äänet, jotka haluavat suurempaa varmuutta ennen kuin aletaan julistaa uutta tieteellistä faktaa?

Vaarana tässä on jälleen kerran virheellisten pohjaoletusten kasaantuminen. Pahimmillaan virheelliset pohjaoletukset todistetaan virheellisesti kokeissa, jotka ovat niin massiivisia, ettei muut pysty niitä toisintamaan. Tieteen perusperiaate toistettavuus joutuu väistymään, ja olemme entistä enemmän kiinni vanhassa uskomusjärjestelmässä, jota on vaikea kumota ja mahdoton vahvistaa.


  1. ​*​
    Häiriö-kuvio
  2. ​†​
    Jossa 1 on täysin varma gravitaatioaaltosignaali ja 0 täysin varmasti EI ole kyseinen signaali.
  3. ​‡​
    Eli identtisiä signaaleja, jotka havaitaan samaan aikaan eri interferometreillä
  1. 1.
    LIGO C. What is LIGO? LIGO Caltech. Published 2020. Accessed 2020. https://www.ligo.caltech.edu/page/what-is-ligo
  2. 2.
    Caltech L. What is Interferometer. Caltech LIGO. Published 2020. Accessed November 5, 2020. https://www.ligo.caltech.edu/page/what-is-interferometer
  3. 3.
    News R. A “bang” in LIGO and Virgo detectors signals most massive gravitational-wave source yet. LIGO Caltech. Published September 2, 2020. Accessed 2020. https://www.ligo.caltech.edu/news/ligo20200902
  4. 4.
    Brooks M. Exclusive: Grave doubts over LIGO’s discovery of gravitational waves. NewScientist. Published October 31, 2018. Accessed November 6, 2020. https://www.newscientist.com/article/mg24032022-600-exclusive-grave-doubts-over-ligos-discovery-of-gravitational-waves/
  5. 5.
    Mozina M. Posts: 2109 Joined: Thu Feb 23, 2012 5:35 pm LIGO: Water water everywhere, but not a drop to drink. Thunderbolts.info. Published January 12, 2020. Accessed November 6, 2020. https://thunderbolts.info/forum3/phpBB3/viewtopic.php?f=3&t=159
  6. 6.
    Thornhill W. Gravitational Waves. Holoscience. Published February 26, 2016. Accessed November 6, 2020. https://www.holoscience.com/wp/gravitational-waves/

Walter Russellin avoin kirje tiedemaailmalle

Kesällä aloitin erään henkilön ehdotuksesta käännösprojektin. Halusin kääntää Russellin teoksen A New Concept of the Universe, joka on lyhyehkö tutkielma Russellin kosmogoniasta. Tämä teos aikanaan lähetettiin sadoille johtaville tiedemiehille, yliopistoille ja median edustajille yhdessä avoimen kirjeen kanssa. Tavoitteena oli saada yleiseen tietoisuuteen tämä uusi käsitys maailmankaikkeudesta.

Sain käännettyä kyseistä teosta noin 40%, mutta jouduin laittamaan projektin jäihin, koska kustannusoikeudet eivät olleet tilanteeseeni sopivat. Ehkä tämä voi joskus vielä muuttua jos tulee tarpeeksi kiinnostusta, ja tämä voitaisiin tehdä esimerkiksi ennakkotilausperiaatteella, jolloin en joutuisi ottamaan kohtuutonta taloudellista riskiä.

Edellä mainitun teoksen alussa on Russellin avoin kirje tiedemaailmalle vuodelta 1953, ja haluan tässä blogissa julkaista siitä käännöksen. Sanottakoon vielä se, että minulle on tulossa postissa pari kappaletta lisää Russellin teoksia ja tulevaisuudessa tarkoitukseni on kirjoitella vielä lisää blogauksia kyseisen miehen kosmogoniasta. Tämä avoin kirje on hyvä pohjustus näille, ja muutenkin historialliselta kannalta kiinnostava.

Walter Russell opettamassa. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Avoin kirje tiedemaailmalle

Hyvät herrat:

Tämä tiedemaailmalle osoitettu avoin kirje, jota täydentää Tutkielma Russellin kosmogoniasta, ollaan lähettämässä arviolta 350 National Academy of Sciencen ja Royal Society of Londonin jäsenelle, 100 yliopistolle ja 300 johtavalle uutislehdelle.

Tämä ilmoitus uudesta käsityksestä Valolle, Aineelle, Energialle, Sähkölle ja Magnetismille on yksinkertainen, mutta kokonainen, johdonmukainen sekä käyttökelpoinen kosmogonia, joka tulee mahdollistamaan tulevaisuuden tiedemiehille visualisoida universumi YHTENÄ KOKONAISUUTENA, ja se tulee avaamaan oven Transmutaation uudelle aikakaudelle.

Muistaen tärkeät kontribuutiot, joita olen jo tieteelle tehnyt, kuten työni vedyn oktaavin täydentämisessä, ja aikaisempi kahden Atomipommin alkuaineen löytäminen, jotka on annettu tiedemaailmalle minun kahdessa alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässäni vakuuttaa minut siitä, että tulette vakavasti harkitsemaan näitä asiakirjoja.

Tämänhetkinen uhkaava maailman tila tekee välttämättömäksi sen, että tiede paljastaa tavan, jolla heikompikin valtio pystyy suojelemaan itseään vahvimmalta tehden hyökkäykset maalta, mereltä ja ilmasta hyödyttömiksi.

Tämä uusi tieto tulee antamaan tieteelle sen voiman.

Englanti olisi voitu saada immuuniksi tuhoisalta pommitukselta, jos maailma olisi ollut vastaanottavainen näille uusille tieteellisille löydöille, jotka pyrin antamaan toisen maailmansodan alkaessa. Tiede käytti hyödykseen kahta yllä mainittua atomipommin alkuainetta, jotka kartoitin ja joihin sain tekijänoikeudet vuonna 1926.

Maailma tarvitsee uusia metalleja. Monet uudet ruostumattomat suuremman tiheyden, muovailtavuuden ja sähkönjohtavuuden metallit odottavat jakaantumistaan suurina määrinä hiilestä ja piistä. Nämä tullaan löytämään, kun tiede hylkää ajatuksen aineesta substanssina, ja tulee tietoiseksi siitä gyroskooppisen liikkeen hallinnasta, joka tulee halkaisemaan hiilen sävyn isotoopeiksi, kuten musikaalinen asteikko jakaantuu teräviin ja tasaisiin säveliin.

Kemiallisissa alkuaineissa terävät ja tasaiset sävelet ovat isotooppeja. Ihminen pystyy tuottamaan niitä luontoa paljon suuremman määrän, sillä luonto alkaa pilkkomaan hänen sävyjään vasta kaksi oktaavia hiilen jälkeen. Tulevaisuuden metallurgeille on olemassa mielettömiä mahdollisuuksia luoda uusia metalleja hiilen ja piin oktaaveissa.

Vieläkin tärkeämpää maailmalle tässä kriittisessä ajassa on tuottaa loputtomia määriä ilmaista vetyä. Tätä ihanteellista painotonta polttoainetta voisi muuntaa liikkeessä ollessaan suoraan ilmakehästä ilman tarvetta sen varastoimiselle.

On olemassa tärkeitä asioita, jotka voisivat nyt olla tiedossa, jos Keplerin löydökset olisivat paljastaneet geometrisen symmetrian faktat ja aaltokentän kahdensuuntaisen kaareutuvuuden.

Hänen elliptisten kiertoratojen lait todistavat sitä, että hän oli lähellä sen löytämistä, että neljä – ei kaksi – magneettista napaa hallitsevat tämän kaksisuuntaisen universumin kahta vastakkaista tasapainoa. Pelkällä kahdella navalla kolmiulotteinen aikaintervallien ja jaksojen kaareutuva universumi olisi mahdoton. Tasapainoisella universumilla täytyy olla kaksi napaa sentripetaalisen, genero-aktiivisen liikkeen hallintaan, ja kaksi kompensoivaa napaa hallitsemaan sentrifugaalista, säteilevää voimaa.

Tällaisen tiedon keinoilla tiede pystyisi maapallolla pääsemään eroon minkä tahansa valtion hyökkäyksen pelosta riippumatta siitä, tulisiko hyökkäys maalta, mereltä tai ilmasta.

Tämä uusi tieto tulee antamaan tieteelle syyn kaikkiin vaikutuksiin, jotka ovat jo vuosisatojen tutkimuksen aikana hämänneet tieteellisten tarkkailijoiden aisteja.

Ihmisellä on yhtä hyvin Mieli kuin aistit, mutta hän on antanut etusijan aistien antamalle todistusaineistolle rakentaessaan kosmogoniaansa. Ihminen pystyy järkeilemään aisteillaan, mutta hän ei pysty niillä tietämään. Järkeily on aistien kautta ajattelemista, ei Mielen tietämistä. Hän on myös synnyttänyt vaikutuksia tietämättä niiden syytä.

Aistit eivät ole paljastaneet ihmiselle, että tämä on pelkän liikkeen aikaan saama ja vailla substanssia oleva maailmankaikkeus. Ne eivät myöskään ole kertoneet hänelle polariteetin periaatetta, joka jakaa universumin tasapainotilan vastakkaisiksi pareiksi luodakseen sukupuolellisesti jakaantuneen kaksisuuntaisen sähköisen universumin.

Ihmisen historiassa on tullut aika, jolloin yksistään tieto voi ihmiskunnan pelastaa. Ihminen on liian pitkäksi aikaa jättänyt Luojan pois hänen luomistyöstään ajatellen, että häntä ei pystytä todistamaan laboratoriossa.

Luojaa ei pelkästään pystytä todistamaan laboratoriossa, vaan tämän faktan seurauksena ihminen pystyy ratkaisemaan lukuisia tähän mennessä salattuja universumin mysteerejä, kuten siemenen kasvun, elämän ja kuoleman syklit, inerttien jalokaasujen toiminta toistuvien vaikutusten sähköisinä tallentimina ja atomin rakenteen todellinen prosessi.

Saatat ymmärrettävästi kysyä, miksi olen pitänyt tämän tiedon niin monta vuotta itselläni. En ole sitä itselläni pitänyt. Vuodesta 1926 lähtien, jolloin ensimmäistä kertaa julkaisin valmiit alkuaineiden jaksolliset järjestelmät aina toisen maailmansodan alkuun saakka, jolloin yritin organisoida laboratorioryhmää pelastamaan Englantia, yritin turhaan antaa niitä maailmalle.

Hyväksyin ja toimin myös The Society of Arts and Sciences:in presidenttinä New Yorkissa seitsemän vuotta, jolloin ainoana tarkoituksenani oli antaa maailmalle tämä uusi kosmogonia, joka perustuu kaksisuuntaiseen, jatkuvaan ja tasapainoiseen universumiin korvatakseni yksisuuntainen jatkumaton universumi, jonka oletetaan laajenevan lämpökuolemaan saakka.

Tänä aikana luennoin väärinymmärryksestä, jonka mukaan vety olisi jaksollisen järjestelmän ensimmäinen alkuaine. Selitin, että on olemassa kaksikymmentä yksi muuta alkuainetta, jotka edeltävät tätä ja vety itsessään ei ole yksi alkuaine, vaan kokonainen monitahoinen oktaavi. Selitin myös mahdottomuutta alkuaineiden syntymiselle ilman sen lähteenä olevaa jalokaasua. Tuona aikana jaoin jaksollista järjestelmääni noin 800 tutkijalle ja yliopistolle.

Muuta kuin yllyttämistä vedyn ja raskaan veden isotooppien tutkimiseen, vaivannäöstäni ei tullut mitään, enkä saanut siitä mitään tunnustusta. Itse asiassa nämä niin kutsutut isotoopit eivät edes ole isotooppeja, vaan järjestyksen mukaisen oktaaviryhmän täysisävyisiä alkuaineita. Isotooppeja ei esiinny luonnossa ennen piin jälkeistä oktaavia. Syyt tähän on täysin selitetty meidän opintokurssilla.

Kirjoitin kaksi kirjaa, annoin monta luentoa ja tein demonstraation yliopiston laboratoriossa todistaakseni, että alkuaineet eivät ole eri substansseja, vaan eri tavalla määritettyjä liikkeen painetiloja, ja atomin rakenne perustuu gyroskooppiseen periaatteeseen.

Yhden toisensa jälkeen keksinnöistäni päädyttyä toisten nimien alle, toimin ystävällisen tiedetoimittajan neuvon mukaisesti, ja pidättäydyin paljastamasta enempää kosmogoniastani kunnes se on täysin valmis ja kopiosuojattu.

On kestänyt monta vuotta saada se niin valmiiksi, että se on haavoittumaton hyökkäyksille, mutta tämä on vihdoin saatu aikaan, ja tämä esillä oleva tutkielma on niin kokonainen lyhykäisyydessään, kuin koko kosmogonia on valmis yksityiskohdissaan.

En etsi välitöntä hyväksyntää tälle vallankumoukselliselle uudelle tiedolle. Sen sijaan toivon ja odotan, että sen siemenet tulevat kasvamaan tieteen tietoisuudessa. Koska olen jo lähenemässä 82 vuoden ikää, koen velvollisuudekseni julkistaa tämän faktan tieteelle tämän avoimen kirjeen ja tutkielman kautta nyt kun 935 sivua ja 182 diagrammia kattava Russellin kosmogonia, jonka yhdessä lahjakkaan vaimoni Laon kanssa olemme oppikurssiksi kirjoittaneet, on saatu valmiiksi.

Tätä kurssia opiskellaan ympäri maailmaa, ja opiskelijoidemme välityksellä tämä uusi tieto tulee lopulta muuttamaan maailman.

Sillä syvällä tahdolla lähetän tämän viestin eteenpäin ihmiskunnalle, että korkeampi sivilisaatio tulee nousemaan. On tullut aika tieteen ja uskonnon yhdistymiselle tai tietämättömyys Luojan universaaleista laeista tulee kadottamaan ihmisen maan päältä.

Toivoen, että tiedemaailma tulee tunnistamaan sen, että tässä tutkielmassa löytyy vastaus siihen perus syyhyn, jota se niin pitkään on väsymättömästi etsinyt, olen

Vilpittömästi sinun,

Walter Russell Helmikuun 13, 1953

Kuka oli Walter Russell?

Uskon, että keskinkertaisuus on itse aiheutettua, ja nerous on omaa ansiotasi​*​

Walter Russell
Walter Russell. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

1900-luvun renessanssinero

Olen tässä blogissa julkaissut aikaisemmin kaksi Russellia käsittelevää artikkelia, joissa olen lyhyesti käsitellyt tämän 1900-luvun renessanssimiehen luonnonfilosofiaa tai kosmogoniaa, kuten hän itse asian sanoisi. Koska Russell on varsin tuntematon henkilö Suomessa, niin on paikallaan esitellä hieman yksityiskohtaisemmin miehen elämää ja työtään, jotta voimme paremmin arvostaa hänen saavutuksiaan. Pääasiallisena lähteenä tässä artikkelissa käytän Glenn Clarkin teosta The Man Who Tapped The Secrets Of The Universe.​†​

Walter Russell (1871–1963) oli aikanaan harvinaisen monipuolinen lahjakkuus. Hän oli kuvanveistäjä, maalari, arkkitehti, muusikko, filosofi, mystikko, ratsastaja, taitoluistelija, tiedemies ja keksijä​‡​. Huolimatta siitä, että hän oli perehtynyt näinkin useaan alaan, niin hänellä oli hämmästyttävä kyky suorittaa näitä kaikkia korkealla tasolla. Tämä selittyy Russellin mukaan erityisillä luonteenpiirteillä.

Russellin mukaan kaikilla merkittävillä ihmisillä on kolme yhteistä piirrettä, joita ei voi oppia kirjoja lukemalla. Kaikista silmiin pistävin niistä on se, että kaikki suurihmiset tuottavat valtavan määrän työtä. Toisena piirteenä he eivät koskaan tunne väsymystä​§​, ja kolmantena heidän mielensä kasvaa vanhetessaan yhä loistavammaksi. Clarkin mukaan Russell on erinomaisesti todistanut tämän todeksi omassa elämässään, ja hänen työnsä monipuolisuus, määrä ja laatu vastaavat helposti viiden ihmisen elämäntyötä. ​1​

Sähköinen energia, joka motivoi meitä ei ole kehoissamme ollenkaan. Se on osa universaalia varantoa, joka virtaa lävitsemme universaalista lähteestä halumme ja tahtomme asettamalla intensiteetillä.​¶​

Walter Russell​1​

Russellin elämän pääpiirteitä (Clarkin mukaan)

Russell syntyi Bostonissa Massachusettsin osavaltiossa toukokuun 19:sta päivänä vuonna 1871. Hän kävi kyläkoulua miltei kymmenen vuoden ikään asti, jonka jälkeen hän joutui perhetilanteen takia menemään töihin. Hän onnistui saamaan töitä kuivatavarakaupasta 2.5 dollarin viikkopalkalla. Jo tässä iässä nuorella Walterilla oli uskomus siihen, että meillä kaikilla on sama mahdollisuus rajattomaan universaalin älyn apuun, joka vaatii pelkästään tahdon ja luottamuksen ”mestariavaimen”.

Walter oli pienestä lapsesta saakka musikaalisesti lahjakas, ja tämän taidon avustuksella hän onnistui saamaan kolmetoista vuotiaana työn kirkon urkujensoittajana. Samalla hän aloitti opiskelut taidekoulussa.

Noin viisitoista vuotiaana Russell sai kesätöitä hotellin pikkolona. Palkka tuosta työstä oli vain kahdeksan dollaria kuukaudessa, mutta hänelle sanottiin, että pikkolo tulee saamaan noin 100 dollaria kaudessa pelkästään tippeinä. Kun Walterille ensimmäistä kertaa tarjottiin tippiä, jokin hänessä sai hänet kieltäytymään sen vastaanottamisesta. Hänellä kesti hetki ymmärtää miksi tipin vastaanottaminen ei tuntunut oikealta ja sai ahaa-elämyksen. Hän halusi olla paras pikkolo maailmassa ja ainoa, joka tekee työnsä innolla ottamatta kuitenkaan vastaan tippiä.

Hotellin vieraat rakastivat Walteria ja alkoivat kutsua häntä illallisjuhliin ja purjehdusretkille. Hotellin johdon yrittäessä estää tämän sääntöihin vedoten, hotellin asiakkaat sanoivat, etteivät tulisi koskaan takaisin tähän hotelliin, ellei sääntöön tehtäisi poikkeusta. Kauden lopuksi 100 dollarin tippien sijaan hän olikin saanut kasaan 850 dollaria myymällä taidettaan.

Vuodesta 1897–1898 Russell toimi Collier’s Weeklyn taidetoimittajana, jonka jälkeen hän toimi Collier’s and Centuryn sotataiteilijana. Vuonna 1900 hän sai valmiiksi allegorisen maalauksen Might of the Ages, josta hän sai paljon kansainvälistä tunnustusta. Vuodesta 1900 vuoteen 1914 Russell maalasi erityisesti merkkihenkilöiden lasten muotokuvia ympäri maata, ja tämän jälkeen merkkihenkilöiden muotokuvia.

Might of the Ages. Russellin allegorinen mestariteos. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Seuraavassa vaiheessa elämäänsä Russell toimi kiinteistöalalla sekä suunnitellen että toteuttaen merkittäviä rakennusprojekteja. Vaikka Russellilla ei ollut arkkitehdin koulutusta, niin hän muun muassa suunnitteli, hoiti rahoituksen ja rakennutti lukuisia merkittäviä rakennusprojekteja, kuten Hotel des Artistes, Hotel Pierre ja monia muita rakennuksia. Monet Russellin toteuttamista asumiskiinteistöistä perustuivat ”yhteinen omistajuus” periaatteeseen, jonka tavoitteena oli hyödyttää yhtä lailla kaikkia osapuolia sen sijaan, että voitot ja hyöty menisivät yhdelle taholle, kuten perinteisessä kiinteistötoiminnassa.

Viisikymmentäkuusi vuotiaana Russell alkoi täysin sattuman kaupalla kuvanveistäjäksi, vaikka hänellä ei aikaisemmin ollut lainkaan moisesta kokemusta. Tämä tapahtui Russellin ollessa Society of Arts and Sciences:n presidenttinä. SoAS:n tehtävänä oli antaa palkinto Thomas Edisonille. Sattuman seurauksena taitelija, jonka tuli tehdä palkintoon liittyvän veistoksen oli epäonnistunut, joten Russell päätti tehdä sen itse. Tämä oli suuri riski, sillä hän ei ollut aikaisemmin käsitellytkään savea.

Riski kannatti, sillä veistos ylitti kaikki odotukset ja käynnisti Russellin huomattavan uran kuvanveistäjänä. Edisonin lisäksi Russell pääsi veistämään lukuisia muitakin merkkihenkilöitä, kuten Mark Twainin, Joan D’ Arcin ja Charles Goodyearin.

Walter Russellin tekemä veistos Thomas Edisonista. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Viimeinen vaihe Russellin elämässä liittyi tieteeseen. Russellia ei kiinnostanut niinkään universumin ilmiöiden ymmärtäminen, vaan hänen pyrkimyksenään ja lahjanaan oli nähdä ilmiöiden taakse. Toisin sanoen Russellin näkökulmasta ihmiset ja tiede eivät ole todellisuudessa pystyneet läpäisemään havaintomaailmaa, ja tämän seurauksena he yrittävät sokeasti tulkita ilmiöitä. Tämä on kuitenkin tuhoon tuomittua ilman ymmärrystä siitä AIHEUTTAJASTA, joka kaikkien ilmiöiden taustalla piilee. Tämän havaintomaailman taakse hän kertoi päässeensä mystisen kokemuksen kautta, jonka avulla universumin salaisuudet hänelle paljastettiin.

Hän muun muassa näki ennalta vedyn isotoopit sekä atomipommeissa käytettävät uraanin ja plutoniumin, ennen kuin tiedeyhteisö oli nämä löytänyt. Nämä hän kartoitti jo vuonna 1926 julkaisemassaan alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä​#​. Russellin tiede eroaa niin suuresti yleisestä luonnontieteestä, että Russellin teoriat ja ajatukset on kauan aikaa sitten tiedemaailmassa hylätty ja unohdettu. Käsittelen Russellin tiedettä tarkemmin toisissa artikkeleissa, mutta lopetetaan tämä seuraavaan lainaukseen:

On käytännössä parempi unohtaa substanssi, sillä yksistään vaihtelevat sähkön painetilat aallon eri osissa määrittävät vaihtelevuuden substanssissa ja tekevät kaikki ihmeet yhtä lailla luonnon kuin kemistinkin laboratoriossa. Elektronien ja protonien määrällä ei ole mitään tekemistä määrittäessä eri elementtejä, kuten yleisesti luullaan.​**​

Walter Russell

Walter Russell – Uusi ymmärrys maailmankaikkeudesta osa 1.

Walter Russell – Uusi ymmärrys maailmankaikkeudesta osa 2.


  1. ​*​
    ”I believe that mediocrity is self-inflicted and that genius is self bestowed.”
  2. ​†​
    Tätä artikkelia voidaan pitää kyseisen teoksen referaattina, enkä siksi laita erikseen tähän teokseen viittaavia lähdeviitteitä.
  3. ​‡​
    Koska Russell on saavuttanut niin paljon niin monelta alalta, joudun artikkelin laajuuden huomioon ottaen rajaamaan joitakin osa-alueita pois. Hän oli esimerkiksi taitoluistelun kansallista eliittiä ja erinomainen hevosten kouluttaja ja ratsastaja, mutta jätän niiden käsittelyn vain mainintaan.
  4. ​§​
    Russell sanoi tuntevansa väsymystä ainoastaan silloin, kun hän ei seuraa todellista inspiraatiotaa, vaan käyttää energiaa väärin. Sen sijaan seuratessaan inspiraatiotaan hän ei koskaan tuntenut väsymystä.
  5. ​¶​
    The electric energy which motivates us is not within our bodies at all. It is a part of the Universal Source with an intensity set by our desires and our will.
  6. ​#​
    Jota käsittelen toisessa artikkelissa.
  7. ​**​
    it is better practically to forget substance, for the varying pressures of electricity in different sections of the wave alone determines the variation of substance and perform all the miracles of the laboratory of Nature, as well as that of the chemist.
  1. 1.
    Clark G. The Man Who Tapped The Secrets Of The Universe. Kessinger Publishing; 2010.

Abioottinen öljy – haastamassa teoriaa öljyn alkuperästä

Hiilivedyt eivät ole biologiaa, jota geologia on muokannut (kuten perinteinen näkemys olettaa), vaan ennemminkin geologiaa, jota biologia on muokannut.

Thomas Gold 1920-2004

Yleisen tieteellisen näkemyksen mukaan maapallon öljyvarannot ovat peräisin orgaanisen aineksen maatumisprosesseista. Tämän vuoksi öljyä kutsutaankin fossiiliseksi polttoaineeksi, sillä sen katsotaan olevan peräisin muinaisista kasveista, eliöistä ja eläimistä. Abioottinen öljy-teoria haastaa tämän juurtuneen käsityksen esittäessään, että öljy syntyykin maapallon sisässä luontaisten prosessien kautta, eikä orgaanista ainesta tähän tarvita.

Öljy (maaöljy tai raakaöljy) on hiilestä ja vedystä koostuva yhdiste eli hiilivety-yhdiste.

Abiogeenisen hypoteesin maaöljyn synnylle ehdotti ensimmäisen kerran Georgius Agricola 1500-luvulla, ja useita muita abiogeenisia hypoteeseja 1800-luvulla ehdottivat erityisesti Preussin maantieteilijä Alexander von Humboldt, Venäjän kemisti Dmitri Mendelejev (1877) ja ranskalainen kemisti Marcellin Berthelot. Abiogeeniset hypoteesit heräsivät uudelleen 1900-luvun viimeisellä puoliskolla Neuvostoliiton tiedemiesten keskuudessa, joilla ei ollut juurikaan vaikutusta Neuvostoliiton ulkopuolella, koska suurin osa heidän tutkimuksistaan julkaistiin venäjäksi.

Modernin abioottisen raakaöljyn teorian kehitti venäläinen Nikolai Alexandrovitch Kudryavtsev vuonna 1951 Athabascan öljyhiekan analyysin perusteella. Hypoteesin määritteli ja popularisoi lännessä astrofyysikko Thomas Gold, joka kehitti teoriansa vuosina 1979–1998, ja julkaisi tutkimuksensa englanniksi.

Yksi keskeisimmistä argumenteista bioottiselle öljyn alkuperälle (yleinen käsitys) on maaöljystä löytyvät biomarkkerit, jotka ovat öljystä löytyviä biologista alkuperää olevia molekyylejä. Koska maaöljystä löydetään biomarkkereita, niin sen katsotaan olevan biologista alkuperää. Asian voi kuitenkin nähdä toisellakin tavalla. Abioottisen teorian mukaan biomarkkerit eivät ole todiste öljyn biologisesta alkuperästä, vaan ne ovat tulleet öljyyn vasta myöhemmin öljyn noustessa pintaan ja ollessa vuorovaikutuksessa biologisten organismien kanssa.

Abioottista öljyä tukevat myös havainnot diamondoideista, joita maaöljy sisältää. Diamondoidit ovat molekyylejä, joilla on timantinkaltainen kristallirakenne, ja niiden löytyminen maaöljystä tukee teoriaa, että öljy syntyy valtavassa paineessa maapallon kuoren sisässä. Teoriaa tukee myös vuonna 2009 julkaistu ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan simuloimalla 60–150 km maapallon kuoren sisällä olevaa painetta ja lämpötilaa, voitiin hiilivetyjä muodostaa ilman biologiaa.​1​

Sir Robert Robinson, orgaaninen kemisti ja Royal Societyn presidentti

Itse asiassa en voi korostaa liikaa sitä, että raakaöljyllä ei ole sellainen koostumus, joka muunnellulla biogeenisellä tuotteella oletettaisiin olevan, ja kaikki argumentit muinaisen öljyn koostumuksesta sopivat yhtä hyvin tai paremmin käsitteeseen primordiaalisesta hiilivetyjen sekoituksesta, johon biotuotteita on lisätty.

Sir Robert Robinson, President, Royal Society, 1963

Koska asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen, niin käydään läpi argumentteja puolesta ja vastaan.​2​

Biogeenistä alkuperää tukevia argumenttejä.

1. Raakaöljy sisältää molekyyliryhmiä, jotka voidaan selkeästi identifioida monimutkaisten, mutta yleisten orgaanisten molekyylien hajoamistuotteiksi, eikä näitä ole voinut syntyä ilman biologisia prosesseja.

2. Raakaöljy näyttää usein optisen aktiivisuuden ilmiön, toisin sanoen polarisaation tason kääntymistä, kun valo kulkee sen läpi. Tämä kertoo, että oikeakätinen ja vasenkätinen symmetria ei ole yhtä lailla paikalla, vaan toista symmetriaa suositaan. Tämä on yleensä biologisen materiaalin ominaisuus, eikä sitä esiinny ei-biologisissa nesteissä.

3. Jotkin raakaöljyt näyttävät selkeän preferenssin molekyyleille, joilla on pariton määrä hiiliatomeja. Ilmiö voidaan ymmärtää biologisille aineille tyypillisien molekyylien hajoamisena.

4. Raakaöljyä löydetään pääasiassa sedimentti-esiintymistä ja vain harvoin primaarisessa kalliossa. Sedi-menteissäkin se suosii geologisesti nuorempaa. Monissa tapauksissa nämä sedimentit näyttävät olevan rikkaita hiilimateriaaleista, jotka voidaan tulkita biologiseen alkuperään, ja lähdemateriaalina raakaöljy-esiintymille.

Abiogeenistä alkuperää tukevia argumentteja.

1. Raakaöljy ja metaani löytyvät usein maantieteellisesti pitkistä viivoista ja kaarista, jotka liittyvät enemmänkin maan kuoren syvälle menevään suuren skaalan rakenteeseen sen sijaan, että kyseessä olisi pienen mittakaavan sedimentti-esiintymiä.

2. Hiilivetyrikkaat alueet ovat yleensä hiilivetyrikkaita monella eri tasolla, vastaten aivan eri geologisia ajanjaksoja, ja yltäen alas kiteiseen alakertaan, joka on sedimentin alla. Hiilivetynesteiden tunkeutuminen alhaaltapäin selittäisi tilanteen perinteistä teoriaa paremmin.

3. Jossakin syvemmältä ja kuumemmilta tasoilta tulevassa raakaöljyssä ei ole juuri ollenkaan biologisia merkkejä. Optinen aktiivisuus ja parittomien hiiliatomien määrä ovat kokonaan poissa, ja olisi vaikeaa olettaa, että näin täydellinen biologisten molekyylien tuhoutuminen olisi tapahtunut tämän aikaan saamiseksi jättäen substanssin muuten samanlaiseksi kuin vastaavat raakaöljyt.

4. Metaania löytyy monista paikoista, jossa biogeeninen alkuperä on epätodennäköistä tai missä biologiset esiintymät ovat riittämättömiä: Suurissa valtameren syvänteissä täysin vailla sedimenttejä; magma- ja metamorfisten kivien halkeamissa (suurissa syvyyksissäkin); aktiivisilla vulkaanisilla alueilla (sielläkin, missä on hyvin vähän sedimenttejä); ikiroudassa ja valtamerten esiintymissä on valtavia määriä metaanihydraatteja (metaani-vesisekoitusta), joissa riittävän biologisen lähdemateriaalin läsnäolo on epätodennäköistä.

5. Suurten alueiden hiilivety-esiintymät näyttävät yleensä samanlaisia kemiallisia ja isotooppisia piirteitä huo-limatta siitä, että ne ovat vaihtelevaa koostumusta ja eri geologista aikaa. Tämänlaisia kemiallisia merkkejä voidaan nähdä joidenkin vähäisten ainesosien runsaussuhteissa, kuten tietyissä metallien jäämissä, joita öljystä voidaan löytää. Tämän seurauksena kemiallinen analyysi öljynäytteestä mahdollistaa öljyn yleisen alueen tunnistamisen, vaikka alueella on hyvin erilaisia muodostelmia, jotka voivat maaöljyä tuottaa. Esimerkiksi Lähi-Idästä peräisin olevan öljyn voidaan erottaa öljystä, joka on peräisin Etelä-Amerikasta.

6. Alueellisella hiilivetyjen yhteydellä inertin helium-kaasun kanssa, ja korkeamman luonnollisen heliumin vuotamismäärän kanssa maaöljyä sisältävillä alueilla ei ole selitystä biologisen öljyn alkuperän teorioissa.

Bioottinen vai abioottinen?

Öljyn alkuperästä on argumentteja puolesta ja vastaan. Toivottavasti tämä artikkeli herätti tervettä pohdintaa siihen, onko yleinen käsitys yhtä vankalla pohjalla, kuin mitä suurin osa ihmisistä ajattelee. ”Öljy on fossiilinen pottoaine” on mantra, jota on toistettu niin useasti ja laajalti, että harvalle tulee edes mieleenkään haastaa tätä käsitystä. Voiko olla, että tässäkin on kyse luonnontieteiden vakiintuneesta pohjateoriasta, jonka uusien sukupolvien tutkijat ottavat itsestään selvyytenä, eikä juuri kukaan rohkene tai ymmärrä alkaa tätä uudelleen testaamaan?

Mikäli öljyn alkuperä ei ole biologisissa prosesseissa, niin

1. Öljy ei ole fossiilinen polttoaine.
2. Öljy on uusiutuva energian lähde.
3. Öljyä tulisi etsiä syvemmältä kuin nykyään pääosin tehdään.
4. Öljyhuippu (peak oil) ei ole todellinen.

*Kaikki tässä artikkelissa käytetyt suorat käännökset englannista ovat tämän artikkelin kirjoittajan kääntämiä.

*Jos aihe herätti kiinnostusta, niin suosittelen tutustumaan tähän artikkeliin.

  1. 1.
    CARNEGIE INSTITUTION FOR SCIENCE . Hydrocarbons in the deep Earth? EurekAlert. Published 2009. Accessed 2020. https://www.eurekalert.org/pub_releases/2009-07/ci-hit072409.php
  2. 2.
    Gold T. The Origin of Methane (and Oil) in the Crust of the Earth. Web Archive. https://web.archive.org/web/20021015163818/http://www.people.cornell.edu/pages/tg21/usgs.html

Veden synty sähkökemiallisena prosessina

Näytämme, että veden on mahdollista muodostua Maapallon luonnollisessa ympäristössä sen sijaan, että se olisi Maan ulkopuolista alkuperää.

John Tse
  • Mistä vesi on tullut maapallolle?
  • Miksi komeettojen hännissä voidaan havaita vettä, mutta komeettojen pinnalla vettä ei ole havaittu?
  • Onko kaikki vesi maapallon vesikierrossa vanhaa vai voiko sitä syntyä lisää?
Kuvaaja Rifqi Ramadhan palvelusta Pexels

Johdanto

Vesi eli H2O on kaikille tuttu kemiallinen yhdiste. Se on planeettamme yleisin yhdiste ja sitä pidetään hyvällä syyllä elämän edellytyksenä. Vesi koostuu kahdesta vetyatomista ja yhdestä happiatomista, jotka muodostavat stabiilin molekyylin. Sen sijaan erotettuna vedyksi ja hapeksi nämä alkuaineet ovat herkästi reagoivia.

Vesikiertoa maapallolla kutsutaan hydrologiseksi kierroksi, jossa Auringon lämpövaikutus haihduttaa vettä ilmakehään, ilmakehässä vesi tiivistyy ja sataa maahan, josta se imeytyy lopulta maahan (osittain pohjavedeksi) ja aloittaa kiertonsa alusta.

Aleksi Kinnunen / Public domain

Veden alkuperä maapallolla on ollut pitkään suuri mysteeri, johon ei olla osattu antaa varmaa vastausta. Eri teorioita on useita, mutta yleisen tieteellisen käsityksen mukaan maapallo on syntynyt kuivana ja veden oletetaan vähitellen tulleen maapallolle vettä sisältävien komeettojen mukana tai vaihtoehtoisen teorian mukaan aurinkokuntaamme ympäröivästä muinaisesta kaasupilvestä (nebula), josta meidänkin planeettammekin oletetusti muotoutui. ​1​​*​

Meteoriittivesi?

Meteoriittiteoriaan maapallon veden alkuperänä on vaikea uskoa. Maapallolla on valtavasti vettä ja ajatus siitä, että kaikki se olisi tullut komeettojen mukana, kuulostaa epärealistiselta. Miksei esimerkiksi Marsissa, jossa muuten on suhteellisen samankaltaiset olosuhteet kuin maapallolla, ole sitten vastaavasti suurta määrää meteoriittien tuomaa vettä? Kuinka paljon vettä komeetoissa todistetusti edes on?

Astrofysiikassa komeettoja pidetään ”likaisina lumipalloina”, sillä niiden oletetaan olevan löyhästi kasassa olevia kasoja lunta, jäätä ja kiveä. ​2​ Kaikki tämä on kuitenkin vain oletusta pohjautuen havaintoihin komeettojen hännissä havaitulle vedelle. Jos spektrianalyysi havaitsee vesimolekyylejä komeetan hännässä, niin tarkoittaako se, että komeetan täytyy koostua suurelta osin vedestä?

Näin voisi helposti olettaa, mutta komeettojen pinnalla vettä ei kuitenkaan olla havaittu, vaikka komeettoja on päästy tutkimaan läheltä ja luotaimiakin ollaan komeetalle onnistuttu laskemaan​†​.

Likainen lumipallo vai kuiva murikka? ESA/Rosetta/NAVCAM.

Luotainten epäonnistuttua havaitsemaan vettä komeettojen pinnalla, asiantuntijat ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että veden täytyy olla piilossa komeettojen sisällä, josta se suihkuaa avaruuteen. ​3​ Tämä johtopäätös on vallitseva näkemys siitäkin huolimatta, että vesimolekyylejä on havaittu esimerkiksi myös aurinkokunnan suurimmassa metallisessa komeetassa, 16 psyche:ssä.​‡​

Ongelmaan on olemassa toinenkin vaihtoehto, jota valtavirtatiede ei kuitenkaan syystä tai toisesta halua huomioida.

Sähkökemiallinen veden synty

Sähkökemiaan perehtynyt Tohtori Franklin Anariba esittää, että komeetoissa tapahtuu monimutkaisia sähkökemiallisia prosesseja. Nämä sähköiset prosessit tapahtuvat Auringon (+) ja komeetan (-) välisen sähköpotentiaalieron vaikutuksesta.

Komeettojen ytimet koostuvat pääasiassa siirtymämetalleista (esim. rauta, mangaani ja kupari) ja silikaatista (piidioksidi). Sähkövirran avulla näistä alkuaineista voi syntyä uusia yhdisteitä – mukaan lukien vettä – , joita voimme havaita esimerkiksi komeetan ympärillä tai sen plasmahännässä.

Anariban mukaan sähkökemiallinen malli ottaa huomioon

-Havaitun vetykaasupilven koman ympärillä
-Plasman syntymisen komeetalla (koma)
-Pölyhännän muodostumisen
-Ionisoituneen plasmahännän
-Ja äkillisen kaasun tuoton komeetoissa

Jos kivisillä (ja metallisilla) komeetoilla vettä voi sähkökemiallisen prosessin seurauksena syntyä spontaanisti, niin olisiko silloin mahdollista, että myös kuivana syntyneen maapallon vesi on lähtöisin samankaltaisista prosesseista?

Syntyikö maapallon vesi planeettamme sisällä?

Maapallon veden alkuperälle on ollut pitkään marginaalisia teorioita, joiden mukaan vesi syntyykin syvällä maapallon kuoren sisällä sen sijaan, että sillä olisi ulkopuolinen alkuperä.

Stephan Riessin (1898–1985) perustaman primary water-instituutin mukaan veden alkuperä on syvällä maapallon sisällä, jossa vettä on säilössä huomattavasti suurempi määrä kuin valtamerissä on yhteensä. Tätä vettä Riess kutsui primaarivedeksi, sillä tämän katsotaan olevan vettä, joka ei koskaan ole ollut mukana yleisesti tunnetussa veden kiertokulussa. Vähitellen noustessa pinnalle primaarivesi tulee osaksi toissijaista veden kiertoa. Riess toimi muun muassa kaivojen poraajana ja hänen mukaansa hän osasi löytää paikkoja, joista primaarivettä pääsee pinnalle.

Löytöni laitettiin käytännön kokeeseen etsimällä ja poraamalla lukuisia kaivoja. Saavutukset näistä testeistä oli 70 tuottavaa kaivoa 72 yrityksestä, kaikki on porattuna kovaan kallioon, ja kaikki sijaitsevat ongelma-alueilla, joita on yleisesti pidetty tuottamattomina.

Stephan Riess

Newscientist kertoi vuonna 2017 kanadalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan vettä syntyy maapallon kuoren sisällä 1400 asteen kuumuudessa ja valtavassa paineessa reagoiden piidioksidin ja nestemäisen vedyn kanssa​§​. Kyseisen artikkelin mukaan joissakin tutkimuksissa on esitetty, että maapallon sisässä on ”useamman valtameren verran” vettä vangittuna kvartsikiven sisässä.​4​

Lopuksi

Silikaatti eli piidioksidi eli kvartsi näyttää olevan yhteinen tekijä sekä sähkökemiallisesti vettä synnyttävissä komeetoissa että veden synnyssä maapallon sisällä. En osaa varmuudella sanoa onko maapallon sisäinen veden syntymisprosessi myös sähkökemiallinen, kuten komeetoissa. Se on kuitenkin tiedossa, että suuri paine saa aikaan mineraaleissa piezo-sähköä, joten tämän voisi olettaa olevan osatekijä lämpötilan ja paineen kanssa uuden veden syntymiselle.

Mikäli tämä on totta, maapallolla ei koskaan ole ollutkaan todellista vesikriisiä, vaan makeaa vettä on tarjolla enemmän kuin ihmiskunta edes tarvitsee. Se sijaitsee vain pohjavettä paljon syvemmällä ja siihen käsiksi pääsemiseksi tarvitsee vain porata syvempiä reikiä tai löytää alueita – kuten Riessin väitetään tehneen – joista primaarivesi pääsee kallion halkeamista nousemaan helposti pinnalle asti.

Lopuksi linkkaan tähän mielenkiintoisen videon (englanniksi), jossa Stephan Riess kommentoi Walter Russellin ajatuksia veden syntymisestä planeettojen sisällä.


  1. ​*​
    Tähän keskusteluun liittyy tieteellisessä keskustelussa isotoopit. Deuteriumin osuus normaalista vedystä on maapallon merissä samaa luokkaa, kuin komeettojen vedessä on havaittu. Tämän vuoksi on oletettu, että maapallon vesi on peräisin — ainakin osittain — astroroideista tai komeetoista.
  2. ​†​
    Esimerkiksi Rosetta tehtävä.
  3. ​‡​
    Kyseessä siis ei mikään likainen lumipallo!
  4. ​§​
    Huomaa, että piidioksidi (mineraalina kvartsi) on myös komeetoissa runsaasti esiintyvä aine. Voiko kyseessä olla samankaltainen prosessi?
  1. 1.
    Anderson P. How did Earth get it’s water? EarthSky. Published 2018. Accessed 2020. https://earthsky.org/space/origin-earths-water-asu-solar-nebula
  2. 2.
    Choi CQ. Comets: Facts About The “Dirty Snowballs” of Space. Space.com. Published 2017. Accessed September 7, 2020. https://www.space.com/53-comets-formation-discovery-and-exploration.html
  3. 3.
    Herkewitz W. 3 Surprising Comet Facts We’ve Already Learned from Rosetta. Popular Mechanics. Published 2014. Accessed September 7, 2020. https://www.popularmechanics.com/space/deep-space/a11020/3-surprising-comet-facts-weve-already-learned-from-rosetta-17066196/
  4. 4.
    Coghlan A. Planet Earth makes its own water from scratch deep in the mantle. NewScientist. Published 2017. Accessed 2020. https://www.newscientist.com/article/2119475-planet-earth-makes-its-own-water-from-scratch-deep-in-the-mantle/

Kosmologian avain palailee pian kesälomalta

Alkusyksy on ollut kiireinen, enkä ole ehtinyt paneutua blogin kirjoittamiseen. Kiirettä näyttää vielä jatkuvan, mutta tarkoitus olisi ehtiä julkaista silloin tällöin jotain tähän blogiinkin. Viime kevään tehokkaaseen julkaisutahtiin en kyllä ainakaan toistaiseksi pääse millään.

Jos jollakin herää kiinnostus yhteistyöhön (esimerkiksi haluaa julkaista omia blogin aihepiiriin liittyviä artikkeleita, haluaa vinkata jotain aihetta tai muuta vastaavaa), niin minuun voi olla yhteydessä (jrasanen(at)kosmologia.fi).

Lisäksi minulla on yksi tähän blogiin liittyvä projekti menossa, mutta siitä kerron lisää myöhemmin.

Viktor Schaubergerin havainnot ja tutkimukset luonnon energioista osa 2

Energia ja aine

Emme pysty havaitsemaan energiaa. Pystymme näkemään vain seurauksia, joita energian liike saa aikaan. Emme kuitenkaan todella ymmärrä mitä energia on. Jos emme ymmärrä energiaa, emme ymmärrä juuri mitään. Schauberger katsoi, että tämän seurauksena pystymme havaitsemaan vain seurausten maailmaa, mutta emme todellista syyn maailmaa. ​1​

Fysiikka sanoo energian olevan jokin aineen ominaisuus, mutta sillä ei ole määritelmää. Energia on vain ”aineen kyky tehdä työtä”. Schauberger näki asian päinvastoin. Energia ei ole aineen ominaisuus, vaan aine on energian ilmentymä. Energian alkuperä vastaavasti on jossain havaintomaailman tuolla puolen.

Esimerkiksi universumin synty modernin fysiikan mukaan on tapahtunut jonkin kuuman ja tiiviin pisteen äkillisen laajentumisen seurauksena eli alkuräjähdyksenä. Tämä kuvastaakin hyvin nykyihmisen ajattelutapaa, joka ymmärtää vain kuolemaa, muttei elämää eikä näin ollen todellisuudessa kumpaakaan.

Schaubergerin mukaan kaikkeuden on täytynyt syntyä luovan tahdon halusta ilmentyä maailmassa, ja tätä itse asiassa energia pohjimmiltaan onkin. Energia on saanut aikaan erilaisia muotoja erilaisissa kokoluokissa ja luonut myös näkyvän maailman vaikutukset.​1​

Energia haluaa kulkea spiraalimaisesti

Energia haluaa kulkea spiraalimaisia polkuja. Energian kulkiessa se liikuttaa samalla ainetta, mutta karkea aine ei pysty liikkumaan samalla vaivattomuudella kuin energia, minkä vuoksi ainetta alkaa kasaantua. Schauberger piti maapalloa suurena lantakasana, ja sanoi kaiken materian ja kaiken maan päällä elävän koostuvan vain karkeasta jätöksestä, joka on energian liikkeestä jäänyt jäljelle.​1​

Luonnossa spiraaleja on kaikkialla. Niitä voi havaita yhtä hyvin etanan kotelossa, antiloopin sarvissa, kasveissa ja kokonaisissa spiraaligalakseissa. Huolimatta tämän kiistattomasta merkityksestä luonnolle, tiede ei kuitenkaan ole pyrkinyt ymmärtämään ja kopioimaan tätä luonnon dynamiikkaa.​1,2​

Luonto tekee asiat tehokkaasti. Spiraalien ja pyörteiden käyttö ei ole vain sattumaa, vaan niillä on tärkeä syy. Ihmisenkin tulisi ymmärtää spiraaleja ja pyörteitä, ja käyttää niitä teknologiassaan. Toisin sanoen ”ymmärtää ja kopioida luontoa”, kuten Viktor monesti sanoi.

Luonto organisoi, ihminen hajottaa

Minun täytyy antaa energian lähde niille, jotka suojelevat tai pelastavat elämää, mikä tuottaa energiaa niin halvalla, että siihen verrattuna ydinfissio ei pelkästään ole epätaloudellinen, vaan naurettava.

Viktor Schauberger

Schaubergerin mukaan energia kulkee kahteen suuntaan tai kahdella tavalla. Toinen on energiaa keskittävä ja organisoiva imploosio ja sen vastakohtana energiaa ja järjestystä hajottava​*​, räjähtävä voima. Luonto käyttää näitä molempia voimia hyväkseen, mutta ihminen vielä tänäkin päivänä osaa teknologiassaan käyttää vain räjähtävää voimaa. Esimerkiksi energian tuottamisemme perustuu hajottavaan periaatteeseen – oli kyseessä sitten öljyn ja kivihiilen polttaminen tai ydinvoima –, joka on saastuttavaa, hyötysuhteeltaan tehotonta ja luonnonvaroja nopeasti kuluttavaa.

Räjähtävä voima

Kuoleman periaate
Sisältä ulospäin suuntautuva
Tuottaa lämpöä
Disorganisoi
Tuottaa kaaosta
Tuottaa ääntä
Hajottaa energiaa
Palaminen, räjähdys, säteily, radioaktiivisuus

Keskittävä voima (imploosio)

Elämän periaate
Ulkoa sisäänpäin suuntautuva
Viilentää
Organisoi
Tuottaa järjestystä
On hiljainen
Tiivistää energiaa pisteeseen
Pyörremyrsky, vesipyörre, galaksi, generoaktiivisuus

Luonnossa imploosio-voima voidaan havainta muun muassa vesipyörteissä, pyörremyrskyissä tai vaikkapa galaksien dynamiikassa. Pyörremyrsky on hyvä esimerkki, kuinka luonto tuottaa voimaa tiivistämällä ulkoa keskustaan päin. Pyörremyrskyn keskellä on kuitenkin ylöspäin suuntautuva liike, imu. Pyörremyrkyssä siis on kaksi vuorovaikutuksessa olevaa voimaa: paine ja imu. ​1​

Syklooni

Imuvoiman tehoa ei voi vähätellä, sillä esimerkiksi pyörremyrsky onnistuu nostamaan kokonaisia talojakin ilmaan. Tehoa tärkeämpi ominaisuus on kuitenkin hyötysuhde, sillä räjähdysvoimalla tuotetun energian, kuten polttomoottorin hyötysuhde on parhaimmillaan vain 30%. Suurin osa energiasta muuttuu kitkan kautta lämmöksi.

Imploosio-moottori on periaatteeltaan täysin vastakkainen räjähdys-moottorille. Jälkimmäisen käyttäessä hyväkseen räjähdyksen aiheuttamaa painetta, edellä mainittu käyttää imploosion aikaan saamaa imuvoimaa. Räjähdys-moottori saa aikaan kitkaa ja aiheuttaa hiukkasten kuumenemisen. Sen sijaan imploosio-moottori toimii kitkattomasti, hiljaisesti, saa aikaan lämpötilan tippumista, ja sen hyötysuhde on lähes 100%. ​3​

Schaubergerin rakentamista ja suunnittelemista laitteista on jäänyt jäljellä hyvin vähän tietoa ja se vähäinenkin tietoa on epätarkkaa. Yksi esimerkki tällaisesta on ”biologinen sukellusvene”, joka perustui vorteksi-pohjaiseen ”taimen-turbiiniin”. Tämä laite perustuu siihen työntö- ja imuvoimaan, jonka tämä turbiini saa aikaan imemällä vettä keskiosasta sisään ja ohjaamalla sen sivuille sillä tavoin, että se muodostaa hallitun vesipyörteen eli vorteksin sukellusveneen ympärille.

”Biologinen sukellusvene”
Turbulent valmistaa imploosio-periaatteeseen pohjautuvia vesivoimaloita.

Tämä periaate vastaa hyvin paljon Walter Russelin genero-radiatiivista periaatetta, jonka mukaan maailmankaikkeus toimii kaksisuuntaisen pumpun tavoin ikuisesti laajenemista ja supistumista vuorottelemalla. Tämän periaatteen mukaan molemmat näistä on yhtä välttämättömiä ja samaan aikaan kaikessa toimivia. Periaatteen toinen puoli tiivistää energiaa yhteen eli keskittää potentiaalia (elämä-puolisko) ja toinen puoli hajottaa energiaa alhaisemman potentiaalin tilaan. Esimerkiksi pilvessä oleva vesipisara lisää vähitellen potentiaaliaan, kunnes se sataa alas maahan kasvattaen lisää potentiaaliaan. Vastaavasti maanpinnalla olevan veden haihtuessa se vähentää potentiaaliaan sekä nousee ja laajenee vesihöyrynä takaisin taivaalle.

Elävä vesi

Schaubergerin katsoi, että ihmiset eivät ymmärrä vettä. Vesi ei hänelle ollut pelkkä kemiallinen molekyyli, vaan ensisijaisen tärkeä, elinvoimaa sisällä pitävä elävä organismi. Vesi oli Schaubergerin intohimo, ja tästä syystä häntä on kutsuttu ”vesivelhoksi”.

Vesi haluaa luontaisesti liikkua spiraalimaisesti, mutta ihmiset pakottavat veden kulkemaan suoraan, oli kyseessä sitten kaupungin läpi kulkevasta joesta tai suurella paineella vesijohdoissa kulkevasta juomavedestä. Tällainen luonnoton veden käsittely tuhoaa veden luontaisen tilan ja tällä on suuria haitallisia vaikutuksia jokiin ja käyttämäämme juomaveteen. Ihmisen käsittelemä vesi on vailla elinvoimaa​†​ ja se pilaantuu nopeasti, eikä kasvitkaan sen avulla kasva niin hyvin kuin mitä ne laadukkaalla vedellä kasvaisivat.​4​

Schauberger katsoi veden lämpötilan olevan sen ominaisuuksille hyvin keskeinen, ja kaikista optimaalisin lämpötila hänen mukaansa on +4 C astetta. Palataan takaisin artikkelin ensimmäisessä osassa mainittuun taimen-esimerkkiin, jossa Viktor ihmetteli taimenten kykyä pysyä vaivattomasti paikallaan voimakkaassa virrassa. Viktor teki kokeen, jossa 500 metriä yläjuoksulla jokeen kaadettiin vaivainen sata litraa kuumaa vettä. Lähes välittömästi veden kaatamisen seurauksena taimen muuttui hyvin levottomaksi ja pystyi enää hyvin suurella vaivalla pysymään paikallaan, kunnes lopulta joutui antautumaan virran vietäväksi. Tämä sai Schaubergerin vakuuttuneeksi siitä, että veden lämpötilalla on suuri vaikutus veteen. Muodostiko taimenen keho veden kanssa luonnollisen vorteksin, joka loi tarvittavan työntö/imuvoiman pitääkseen kalan kovassa virrassa paikallaan? ​2​


  1. ​*​
    Toisin sanoen Entropiaa aiheuttava.
  2. ​†​
    Tämän voi ajatella pranana tai Chinä. Ilmeisesti vedessä voi olla sähköinen latauskin. Lautautuneella eli elävällä vedellä on erilaiset ominaisuudet verrattuna ”kuolleeseen” veteen.

Lähteet

  1. 1.
    Coats C. Living Energies: An Exposition of Concepts Related to the Theories of Viktor Schauberger. Gill Books; 2001.
  2. 2.
    Alexandersson O. Living Water – Viktor Schauberger and the Secrets of Natural Energy. Gill Books; 1982.
  3. 3.
    Crabb RH, Thompson TM, eds. IMPLOSION – VIKTOR  SCHAUBERGER  and  the  PATH of NATURAL ENERGY. Unknown; 1985. https://www.bluestarenterprise.com/articles/viktor-schauberger/vitor-schauberger-implosion-the-path-of-natural-energy.pdf
  4. 4.
    Winter D. Super Imploder Results. Fractal Water. Accessed July 1, 2020. https://www.fractalwater.com/research/super-imploder-results/

Viktor Schaubergerin havainnot ja tutkimukset luonnon energioista osa 1

Ymmärrä ja kopioi luontoa

Viktor schauberger

Johdanto

Tämän artikkelin ensimmäinen osa pohjautuu Callum Coatsin teokseen Living Energies – Viktor Schauberger’s brilliant work with natural energy explained ja käsittelee lyhyesti Schaubergerin mielenkiintoista elämää. Artikkelin seuraavissa osissa tullaan käsittelemään Schaubergerin periaatteita ja niiden käytännön sovelluksia liittyen mm. energian tuotantoon, veteen ja maanviljelykseen.

Viktor Schauberger oli vuonna 1885 Itävallassa syntynyt metsänhoitaja ja luonnonfilosofi. Vastoin isänsä tahtoa hän kieltäytyi veljiensä tavoin menemästä yliopistoon, sillä katsoi sen johtavan lokeroivaan ja sulkeutuneeseen ajattelutapaan, joka olisi vastoin luonnon prosesseja. Sen sijaan Viktor seurasi äitinsä neuvoja ja alkoi nuoreksi metsänhoitajaksi. Metsänhoitajana Schauberger pystyi rauhassa havainnoimaan luonnon ilmiöitä ja energian liikkeitä ”luonnon omassa laboratoriossaan”. (Coats 2001, 3.)

Erityisesti häntä kiinnosti veden dynamiikka, ja hän kehitti muun muassa vesikourun ratkaistakseen ongelman, jolla tukkeja saataisiin kuljetettua pitkiä matkoja jokea pitkin. Schauberger havainnoi suurella mielenkiinnolla ja ihmetyksellä taimenien liikkeitä vedessä. Schauberger hämmästeli kuinka ne pystyvät pysymään kovassakin virrassa paikallaan miltei liikkumatta, mutta tarpeen vaatiessa kiihdyttivät itsensä salaman nopeasti eteenpäin. (Coats 2001, 3.)

Kuinka oli mahdollista, että tämä kala pystyi vain vähäisillä pyrstöeviensä liikkeillä pysymään niin liikkumattomana tässä valtavassa virrassa, joka sai sauvani heilumaan niin voimakkaasti, että hädin tuskin pystyin pitämään siitä kiinni?

Mitkä voimat mahdollistivat taimenen voittamaan oman painonsa niin vaivattomasti ja nopeasti, ja samalla voittamaan erityisen voimakkaan veden virtauksen paineen, joka sitä vastaan virtasi?

Viktor Schauberger

Viktor Schauberger kuuluu niihin hyvin harvoihin oman tien kulkijoihin, jotka olivat itse oppineita neroja, joita omana aikanaan ei ymmärretty, ja myöhemmät sukupolvet ovat heidät laajalti unohtaneet. Sen sijaan, että näitä uusia käytännöllisiä teorioita ja periaatteita otettaisiin mielenkiinnolla vastaan, ne koettiin uhkana vallitsevalle järjestykselle. Viktorin tapauksessa tohtori Ehrenberger oli yksi niitä väsymättömiä vastustajia, joka pyrki monilla eri keinoilla estämään Viktorin toimintaa. (Coats 2001, 7.)

Schaubergeristä tekee erityisen kiinnostavan se, että hän ei vain tehnyt yksittäisiä keksintöjä, vaan hän havainnoi luonnon toimintaa ja loi sen avulla universaaleja periaatteita. Schauberger sovelsi oivaltamiaan periaatteita lukuisiin imploosio-pohjaisiin​*​ keksintöihinsä, jotka herättivät muun muassa Natsienkin kiinnostuksen toisen maailmansodan aikana.

Viktor Schauberger esittelemässä generaattorinsa prototyyppiä.

Viktorin elämäntarina lyhyesti

Schaubergerin osaaminen tunnistettiin ensimmäistä kertaa suuremmassa määrin sen jälkeen, kun hän ratkaisi Steyrlingissä suuren metsäalueen omistavan prinssi Adolph zu Schaumburg-Lippen tukkienkuljetusongelman. Prinssi halusi tehdä rahaa puun myymisellä, mutta hänellä ei ollut kunnollista tapaa kuljettaa tukkeja. Schauberger kuitenkin osoitti pystyvänsä siirtämään tukit jokea pitkin erikoisvalmisteisten tukkikourujen avulla, jotka olivat tarkkaan määritelty säätelemään veden virtausta tavalla, joka mahdollisti tukkien vaivattoman kellumisen 30 kilometrin matkan​†​ jokea pitkin. (Coats 2001, 3–8.)

Prinssi Adolph zu Schaumburg-Lippe. wikipedia Commons.

Onnistuneen tukkikouruprojektin myötä 1920-luvulla Itävallan hallitus pyysi professori Philipp Forchheimeria perehtymään Viktorin epätavallisiin teorioihin. Vähitellen Forchheimer tuli johtopäätökseen, että Schaubergerin teorioissa oli totuutta ja vaati, että Viktor kirjaisi löydöksensä ja teoriansa ylös paperille. Forchheimerin mukaan Schaubergerin teoriat eivät olleet vain valideja, vaan lisäksi erittäin arvokkaita. Forchheimer myöhemmin myönsikin, että onneksi hän oli jo eläkkeellä, ettei hänen olisi tarvinnut nöyryyttävästi kertoa oppilailleen, että oli opettanut roskaa viimeiset 40 vuotta. Viktor muun muassa suunnitteli ja loi vesilaitteen prototyypin, jonka avulla oli tarkoitus saada aikaan laadukasta juomavettä. Schaubergerin keksinnön on täytynyt haitata joitakin korkeassa asemassa olevia, sillä poliisin toimesta laite takavarikoitiin ja tuhottiin. (Coats 2001, 5–9.)

Schaubergerin teoriat kantautuivat Adolf Hitlerinkin korviin, joka kutsui Viktorin vuonna 1938 Berliiniin vierailulle esittelemään ajatuksiaan. Hitler kertoi tutustuneensa Schaubergerin papereihin ja piti niitä erittäin kiinnostavina. Viktor esitteli ajatuksiaan puolentoista tunnin ajan Hitlerille ja hänen tieteellisenä neuvonantajanaan toimineelle professori Max Planckille. Esitelmän jälkeen Planckilta kysyttiin mielipidettä ja hänen vastauksensa oli hämmästyttävästi ”tieteellä ei ole mitään tekemistä luonnon kanssa”. (Coats 2001, 5–9.)

Schaubergerin vierailu oli ilmeisesti nolannut tai uhkannut eräiden natsitiedemiesten asemaa, sillä tämän vierailun seurauksena Viktor kaapattiin samana vuonna rutiini lääkärintarkastuksen aikana mielisairaalaan. Viktorin ystävä ja tunnettu yläluokan edustaja Mada Primavesi kuitenkin lähti etsimään Viktoria, sillä hän ei ollut sovittuna aikana palannut lääkärintarkastuksesta takaisin. Primavesi kyseli ympäriinsä ja meni lopulta lääkäriklinikalle, jonne Schauberger oli mennyt tarkastukseen. Suureksi onneksi Primavesi onnistui pelastamaan Schaubergerin juuri ajoissa, sillä hän oli juuri saamassa kuolettavan pistoksen, mikä tuohon aikaan kolmannessa valtakunnassa oli rutiinitoimenpide mielisairaille. (Coats 2001, 5–9.)

Viktor jatkoi hiljaisuudessaan tutkimuksiaan lämmöstä, sähkömagnetimista sekä sentrifugaalisen ja sentripetaalisen liikkeen vastavuoroisuudesta​‡​ . Viktor näki, että imuvoimaa ja painetta on mahdollista käyttää myös voimakkaana käyttövoimana eri kulkuvälineille. Hän onnistuikin patentoimaan vuonna 1936 maailman ensimmäisen ilmaturbiinin​§​, jossa oli sentripetaalinen ”kompressori” ja rihlattu poistoputki. Schauberger kehitti konseptiaan pidemmälle ja hänen laitteensa kuvailtiin myöhemmissä patenteissa pystyvän sekä desalinoimaan merivettä että antamaan käyttövoiman sukellusveneille ja lentokoneille. Viktorin työ kuitenkin varastettiin, kun ensimmäisen toimivan suihkukoneen kehittäjä professori Ernst Heinkel sai Berliinin patenttitoimistosta laittomasti haltuunsa Schaubergerin patenttihakemukset. (Coats 2001, 9–10.)

Toisen maailmansodan aikaan Viktor kutsuttiin kuoleman uhalla Waffen-SS palvelukseen. Schaubergerin tuli kehittää Heinrich Himmlerin alaisuudessa natseille salainen ase. Viktor vaati saada valita projektiinsa haluamansa insinöörit, joiden tuli olla siviilivaatteissa ja asua normaaleissa asumuksissa, sillä Schauberger katsoi pelossa elävien työntekijöiden olevan huonosti tuottavia ja mielikuvituksettomia. Viktor onnistui pyynnössään ja hän sai noin 20–30 insinööriä ja työläistä käyttöönsä. Insinöörit eivät ymmärtäneet mitä olivat rakentamassa, mutta seurasivat ohjeita tarkkaan. Projektin seurauksena kaksi konetta saatiin lopulta rakennettua. Toista näistä kutsuttiin ”repulsaattoriksi” ja toista ”repulsiiniksi”. Molemmat näistä laitteista operoivat tiivistävällä imploosio-periaatteella. Schauberger jatkoi sodan jälkeen imploosion tutkimista. (Coats 2001, 9.)

Viimeisenä lukuna Viktorin elämässä voidaan pitää hänen matkaansa Yhdysvaltoihin, jonne Karl Gerchsheimer ja entinen Donner Steelworksin rikas omistaja Robert Donner kutsuivat hänet kehittämään imploosio-teknologiaansa. Monien vaiheiden jälkeen projekti lopulta kariutui, ja Viktor halusi poikansa Walterin kanssa lähteä takaisin Itävaltaan. Amerikkalaiset eivät olleet tästä mielissään, mutta päästivät heidät lähtemään yhdellä ehdolla. Viktorin täytyi allekirjoittaa sopimuspaperi, joka oli kirjoitettu englanniksi eli kielellä, jota hän ei ymmärtänyt. Viktor lopulta allekirjoitti paperin, joka käytännössä antoi kaikki Viktorin mallit, luonnokset, prototyypit, raportit ja kaiken muuan – nykyisen ja tulevan – intellektuaalisen materiaalin Donner-Gerchsheimer konsortiumin omistukseen. Muutama päivä sen jälkeen kun Viktor palasi Itävaltaan, hän kuoli rikkinäisenä miehenä, joka oli menettänyt kaiken. (Coats 2001, 17–28.)

Lähteet

Coats, Callum
2001 Living Energies – Viktor Schauberger’s brilliant work with natural energy explained. Teos verkossa.


  1. ​*​
    Tämä voidaan ehkä parhaiten kääntää sentripetaaliseksi imuvoimaksi. Huomaa, että tämä ei Schaubergerin yhteydessä tarkoita samaa kuin esimerkiksi wikipedian määritelmä, jossa imploosio on sisäänpäin suuntautuva räjähdys tai kappaleen äkillinen luhistuminen. Artikkelin seuraavassa osassa käsittelen tätä tarkemmin.
  2. ​†​
    Muiden asiantuntijoiden pystyessä kelluttamaan tukkia vaivaisen 50 metrin matkan.
  3. ​‡​
    Tämä on täysin vastaava periaate, mitä toinen 1900-luvun yleisnero, Walter Russell, hahmotteli.
  4. ​§​
    Itävallan patentti no. 145141

Walter Russell – uusi ymmärrys maailmankaikkeudesta osa 2

Ensimmäinen osa on luettavissa täällä: https://www.kosmologia.fi/2020/04/28/kosmologia-osa-4-walter-russell-uusi-ymmarrys-maailmankaikkeudesta-osa-1/

Maailmankaikkeus on vailla substanssia. Se koostuu yksinomaan liikkeestä. Liike simuloi substanssia liikkeen vastakkaisten aaltopaineiden kautta, jotka hämäävät aistejamme näkemään substanssia siellä, missä on yksin liikettä. Aistit eivät läpäise liikkeen illuusiota eivätkä he, jotka uskovat voivansa saada tietoa tästä valtavasta illuusion maailmankaikkeudesta, edes heikosti ymmärrä tämän polarisoituneen liikkeessä olevan valon harhan epätodellisuutta, jonka he vahvasti uskovat olevan totta.

Walter Russell 1953, 20

Alkuaineet ja transmutaatio

Artikkelin ensimmäisessä osassa selvisi, että Russelin jaksollinen järjestelmä perustuu oktaaveihin, eikä aineessa itsessään ole substanssia, vaan erilainen gyroskooppinen liike saa aikaan erilaisia painetiloja, jotka vain simuloivat erilaisia elementtejä. Atomeja ei siis tulisi kuvitella kiinteinä aineen palloina, vaan renkaiden muodostamina seisovina aaltoina. (ks. kuva 1) Atomisen gyroskoopin eri tasot jakavat elementtejä tonaalisesti eri sävyihin.

Kuva 1. Liikkeen projektio luo illuusion kiinteästä aineesta. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Russelin jaksollisessa järjestelmässä vety ei olekaan ensimmäinen alkuaine, vaan se on ainoastaan näkyvän maailmankaikkeuden ensimmäinen alkuaine. Sitä ennen on kolme oktaavia avaruutta täyttäviä alkuaineita, joita ei pystytä ihmisen instrumenteillä havaitsemaan. (Russell 1953, 84.)

Eri sävyt toistuvat samassa kulmassa uudelleen jokaisessa oktaavissa ensimmäisestä yhdeksänteen. Esimerkiksi neljännen oktaavin elementti litium (+1) muuttuu viidennessä oktaavissa natriumiksi (+1) ja boori (+3) muuttuu seuraavassa oktaavissa alumiiniksi (+3). (ks. kuva 2) Siispä aallot ovat oktaavien sävyjen sähköisiä painetiloja. (Russell 1953, 19–20.)

Kuva 2. Russelin jaksollisen järjestelmän lähempi tarkastelu. Huomaa, että tässä taulukossa hiili (carbon) on edellisessä oktaavissa vety (hydrogen) ja seuraavassa oktaavissa pii (silicon). Hiili on Russelin mukaan ainoana alkuaineena saavuttanut generatiivisen maksimin ja on atomiselta rakenteeltaan täydellisen pallon muotoinen. Seuraavissa oktaaveissa elementit alkavat litistymään navoilta, kuten planeetat. Aineen gyroskooppi tarkoittaa sähköisten napojen suhdetta pyörimisnapoihin.

Hyvänä harjoituksena Russellin jaksollista järjestelmää tutkiakseen voi selvittää eri alkuaineiden yhdistelmiä ja niiden ominaisuuksia. Lähtökohtaisesti luonnossa kaikista tasapainoisimpia ja näin ollen heikoiten reagoivia aineita jalokaasujen lisäksi ovat +/- 4 aineet (vety, hiili, pii jne.), joiden gyroskooppinen kulma luonnossa on täsmälleen 90 astetta.

Voimme kuitenkin yhdistää esimerkiksi litiumia (+1) fluoriin (-1), jolloin saamme litium fluoridia, jolla on samankaltainen rakenne ja ominaisuudet kuin natriumkloridilla eli ruokasuolalla ( natrium (+1), kloori (-1)). Yhdistämällä Booria (+3) typpeen (-3), saamme boori nitriittiä, jolla on hiilenkaltainen kristallirakenne. Jos sen sijaan yhdistämme litiumia (+1) typpeen (-3), saamme litium nitraattia, joka on hapokas ja syövyttävä aine.

Tämän ansiosta alkuaineita voi Russelin mukaan muuntaa toisiksi muuntamalla niiden gyroskooppista aaltoliikettä. Russelin mukaan sotien lopettamisen jälkeen tieteen toiseksi tärkein päämäärä ihmiskunnalle on rajattoman energian tarjoaminen. Loogisin vaihtoehto maapallolla olisi rajattoman vedyn ja typen tuottaminen. (Russell 1953, 84.)

Luonnolta voi kestää miljoona vuotta muuntaa metsiä hiileksi. Hiili on moninkertaistettua typpeä, sillä typpi on hiilen kaasu. Typpeä voidaan muuntaa jatkuvasti ilmakehästä loputtomia määriä ikuisesti.

Ilmakehä koostuu vedystä ja hapesta. Happi on kahdesti poistettua hiiltä, aivan kuten typpi on kerran poistettua hiiltä. Vastaavasti vety on hiiltä yhden oktaavin alempana, mutta ei tonaalisesti poistettua. Gyroskooppisesti hiili ja vety ovat samoja, sillä niiden (gyroskooppiset) tasot ja struktuuri ovat identtiset.

Siispä vetyä voidaan muuntaa ilmakehästä loputtomia määriä muuttamalla pelkästään typen gyroskooppista kulmaa 90 asteen kulmaksi, jolla vety pyörii.

Walter Russell 1952, 84

Russell demonstroi tätä Westinghousen laboratoriossa vuoden 1927 syyskuussa muuntamalla sähkön ja kahden solenoidiparin avulla alkemiallisesti vettä vedyksi.

Teräksinen tai lasinen levy ekvaattorina, ja terässauva amplitudina säädin solenoideja​*​ suurin piirtein siihen kulmaan, missä karkeasti laskin hapen oktaavissaan kuuluvan. Improvisoin säätöaparaatin, joka mahdollistaisi minua kiinnittämään säädöt turvallisesti mihin tahansa haluamaani kulmaan.

Tämän jälkeen lisäsin muutaman kuutiosenttimetrin verran vettä tyhjään kvartsiputkeen, jossa oli elektrodit molemmissa päivässä spektrianalyysiä varten.

Lämmitin putkea sähköisessä tulipesässä, ja laitoin putken viilentymiseen asti solenoidien sisään, joiden läpi kulki sähkövirta. Ensimmäinen spektrianalyysi näytti yli 80% vetyä ja käytännössä loput olivat heliumia. Siellä oli vain vähän happea.

Walter Russell 1953, 87
Kuva 3. Tämän näköisellä laitteella Russell muutti vuonna 1927 Westinghousen laboratoriossa vettä vedyksi. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Russellin jaksollisessa järjestelmässä genero-radiatiivisen periaatteen mukaisesti ensimmäisten oktaavien aineissa generatiivinen voima on suuri, minkä vuoksi nämä alkuaineet keräävät enemmän potentiaalia kuin purkavat. Hiilessä saavutetaan generatiivinen maksimi, jonka jälkeen säteilevä vaikutus alkaa kasvamaan. Samalla alkuaineiden painetilat kasvavat miljoonakertaiseksi ensimmäisistä oktaaveista viimeisiin oktaaveihin, joissa radioaktiiviset elementit hajottavat potentiaaliaan ympäristöön yhä suuremmalla voimalla eli toisin sanoen ne ovat yhä kiihtyvään tahtiin kuolemassa. Lopusta tulee kuitenkin uusi alku ja ouroboroksen tavoin alkaa uusi sykli.

Kuva 4. Ouroboros. Vanha alkemiallinen symboli, joka kuvaa olemassaolon syklisyyttä.
Kuva 5. Yhdeksän oktaavinen universumin harppu. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Lähteet

Russell, Walter
1953 The New Concept of Universe. The University of Science & Philosophy.


  1. ​*​
    Solenoidi tarkoittaa kuparilangasta tehtyä sylinterimäistä käämiä, mitä käytetään esimerkiksi muuntajien sisällä. Russelin käyttämä solenoidi luultavasti oli kuitenkin kartion mallinen.

Page 1 of 3

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén