Tämä on lyhyt lisäys edelliseen artikkeliin Walter Russellin tieteestä, jonka lopussa käsiteltiin planeettojen elinkaarta sekä Auringosta ulospäin ulottuvia painevyöhykkeitä, jotka saavat aikaan hyvinkin vaihtelevat painetilat eri etäisyyksillä olevien planeettojen välille.

Russellin mukaan tieteellinen ymmärrys planeettojen massasta, niissä sijaitsevasta paineesta sekä sen vaikutuksesta aineen olomuotoihin on hyvin virheellinen. Tarkastellaan ensiksi tarkemmin näitä painevyöhykkeitä.

Tämän periaatteen avulla Russell laski, että silloin kuin Jupiter oli samalla etäisyydellä Auringosta kuin Maa, niin sen ympärysmitta oli vain kaksi kertaa maapallon ympärysmitan verran ja päivän pituus oli silloin Jupiterilla noin 11 tuntia. Jupiter ei tällöin myöskään ollut vielä kaasuplaneetta, sillä se oli suuremmassa paineessa.

Painetilan muutos saa tilavuuden muutoksen lisäksi aikaan vaikutuksen aineen olomuotoihin. Alkuaineilla on yleisesti ottaen neljä olomuotoa: kiinteä, nestemäinen, kaasu ja plasma. Jokainen alkuaine on jossain näissä olomuodoissa riippuen lämpötilasta ja paineesta. Esimerkiksi veden kiehumispiste on merenpinnan tasolla eri kuin esimerkiksi vuoren huipulla, koska ilmanpaine on eri. Myös painekeittimessä veden kiehumispiste nousee paineen noustessa.

Kuinka tämä sitten toimii Russellin mallissa esimerkiksi planeetan suhteen?

Lähellä Aurinkoa olevat planeetat ovat hyvin suuressa paineessa, jolloin niiden alkuaineet pysyvät kiinteinä hyvinkin kuumassa lämpötilassa. Siirtyessä vähitellen kauemmas auringosta niiden painetila alkaa muuttua ja miljardien vuosien aikana niiden etäisyys muuttuu huomattavasti. Etäisyyden kaksinkertaistuessa planeetta laajenee kahdeksankertaiseen tilavuuteen, ja alkuaineiden osalta tämä tarkoittaa sitä, että monet alkuaineet, jotka aikaisemmin ovat olleet kiinteitä alkavat muuttua nestemäisiksi. Vastaavasti aiemmin nestemäisessä tilassa olevat alkuaineet alkavat muuttua kaasuiksi.

Russellin mallissa kaikki planeetat siis elinkaarensa aikana syntyvät hyvin lähellä aurinkoa hyvin tiheinä ja kiinteinä, siirtyvät vähitellen kauemmaksi ja muuttuvat lopulta kaasuplaneetoiksi, joissa painetila on niin alhainen, että suurin osa alkuaineista kiinteää ydintä lukuunottamatta ovat muuttuneet kaasuiksi.

Maapallolle tulee lopulta käymään samoin. Siirtyessämme tarpeeksi kauas Auringosta vesi ei pysty enää pysymään nestemäisessä muodossa, vaan valtameret höyrystyvät ja planeettamme ottaa ensimmäiset askeleet muuttuessaan kaasuplaneetaksi. Myös kiviaineet ja metallit alkavat muuttua nestemäisiksi ja lopulta nekin tulevat muuttumaan kaasuiksi.

Tämä on mielenkiintoinen teoria. On täysin totta, että sisäplaneetat ovat kiinteämpiä kuin ulkoplaneetat. On myös totta, että paine vaikuttaa aineen olomuotoihin. En kuitenkaan tiedä kuinka paljon paine aineen olomuotoihin vaikuttaa. Jos paine maapallolle yhtäkkiä vähenisi esimerkiksi 64 kertaa pienemmäksi, niin mitä se tarkoittaisi? Olisi mielenkiintoista saada tästä jotain selkeitä lukuja, jolla tätä teoriaa voisi arvioida.

Tietysti keskeisimpiä premissejä Russellin mallissa on se, että painetilat vähevät huomattavasti mentäessä Auringosta pois päin. Tästä ei tietääkseni ole mitään empiiristä näyttöä, mutta toisaalta sitä voi olla vaikea mitata.