Hiilivedyt eivät ole biologiaa, jota geologia on muokannut (kuten perinteinen näkemys olettaa), vaan ennemminkin geologiaa, jota biologia on muokannut.

Thomas Gold 1920-2004

Yleisen tieteellisen näkemyksen mukaan maapallon öljyvarannot ovat peräisin orgaanisen aineksen maatumisprosesseista. Tämän vuoksi öljyä kutsutaankin fossiiliseksi polttoaineeksi, sillä sen katsotaan olevan peräisin muinaisista kasveista, eliöistä ja eläimistä. Abioottinen öljy-teoria haastaa tämän juurtuneen käsityksen esittäessään, että öljy syntyykin maapallon sisässä luontaisten prosessien kautta, eikä orgaanista ainesta tähän tarvita.

Öljy (maaöljy tai raakaöljy) on hiilestä ja vedystä koostuva yhdiste eli hiilivety-yhdiste.

Abiogeenisen hypoteesin maaöljyn synnylle ehdotti ensimmäisen kerran Georgius Agricola 1500-luvulla, ja useita muita abiogeenisia hypoteeseja 1800-luvulla ehdottivat erityisesti Preussin maantieteilijä Alexander von Humboldt, Venäjän kemisti Dmitri Mendelejev (1877) ja ranskalainen kemisti Marcellin Berthelot. Abiogeeniset hypoteesit heräsivät uudelleen 1900-luvun viimeisellä puoliskolla Neuvostoliiton tiedemiesten keskuudessa, joilla ei ollut juurikaan vaikutusta Neuvostoliiton ulkopuolella, koska suurin osa heidän tutkimuksistaan julkaistiin venäjäksi.

Modernin abioottisen raakaöljyn teorian kehitti venäläinen Nikolai Alexandrovitch Kudryavtsev vuonna 1951 Athabascan öljyhiekan analyysin perusteella. Hypoteesin määritteli ja popularisoi lännessä astrofyysikko Thomas Gold, joka kehitti teoriansa vuosina 1979–1998, ja julkaisi tutkimuksensa englanniksi.

Yksi keskeisimmistä argumenteista bioottiselle öljyn alkuperälle (yleinen käsitys) on maaöljystä löytyvät biomarkkerit, jotka ovat öljystä löytyviä biologista alkuperää olevia molekyylejä. Koska maaöljystä löydetään biomarkkereita, niin sen katsotaan olevan biologista alkuperää. Asian voi kuitenkin nähdä toisellakin tavalla. Abioottisen teorian mukaan biomarkkerit eivät ole todiste öljyn biologisesta alkuperästä, vaan ne ovat tulleet öljyyn vasta myöhemmin öljyn noustessa pintaan ja ollessa vuorovaikutuksessa biologisten organismien kanssa.

Abioottista öljyä tukevat myös havainnot diamondoideista, joita maaöljy sisältää. Diamondoidit ovat molekyylejä, joilla on timantinkaltainen kristallirakenne, ja niiden löytyminen maaöljystä tukee teoriaa, että öljy syntyy valtavassa paineessa maapallon kuoren sisässä. Teoriaa tukee myös vuonna 2009 julkaistu ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan simuloimalla 60–150 km maapallon kuoren sisällä olevaa painetta ja lämpötilaa, voitiin hiilivetyjä muodostaa ilman biologiaa.​1​

Sir Robert Robinson, orgaaninen kemisti ja Royal Societyn presidentti

Itse asiassa en voi korostaa liikaa sitä, että raakaöljyllä ei ole sellainen koostumus, joka muunnellulla biogeenisellä tuotteella oletettaisiin olevan, ja kaikki argumentit muinaisen öljyn koostumuksesta sopivat yhtä hyvin tai paremmin käsitteeseen primordiaalisesta hiilivetyjen sekoituksesta, johon biotuotteita on lisätty.

Sir Robert Robinson, President, Royal Society, 1963

Koska asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen, niin käydään läpi argumentteja puolesta ja vastaan.​2​

Biogeenistä alkuperää tukevia argumenttejä.

1. Raakaöljy sisältää molekyyliryhmiä, jotka voidaan selkeästi identifioida monimutkaisten, mutta yleisten orgaanisten molekyylien hajoamistuotteiksi, eikä näitä ole voinut syntyä ilman biologisia prosesseja.

2. Raakaöljy näyttää usein optisen aktiivisuuden ilmiön, toisin sanoen polarisaation tason kääntymistä, kun valo kulkee sen läpi. Tämä kertoo, että oikeakätinen ja vasenkätinen symmetria ei ole yhtä lailla paikalla, vaan toista symmetriaa suositaan. Tämä on yleensä biologisen materiaalin ominaisuus, eikä sitä esiinny ei-biologisissa nesteissä.

3. Jotkin raakaöljyt näyttävät selkeän preferenssin molekyyleille, joilla on pariton määrä hiiliatomeja. Ilmiö voidaan ymmärtää biologisille aineille tyypillisien molekyylien hajoamisena.

4. Raakaöljyä löydetään pääasiassa sedimentti-esiintymistä ja vain harvoin primaarisessa kalliossa. Sedi-menteissäkin se suosii geologisesti nuorempaa. Monissa tapauksissa nämä sedimentit näyttävät olevan rikkaita hiilimateriaaleista, jotka voidaan tulkita biologiseen alkuperään, ja lähdemateriaalina raakaöljy-esiintymille.

Abiogeenistä alkuperää tukevia argumentteja.

1. Raakaöljy ja metaani löytyvät usein maantieteellisesti pitkistä viivoista ja kaarista, jotka liittyvät enemmänkin maan kuoren syvälle menevään suuren skaalan rakenteeseen sen sijaan, että kyseessä olisi pienen mittakaavan sedimentti-esiintymiä.

2. Hiilivetyrikkaat alueet ovat yleensä hiilivetyrikkaita monella eri tasolla, vastaten aivan eri geologisia ajanjaksoja, ja yltäen alas kiteiseen alakertaan, joka on sedimentin alla. Hiilivetynesteiden tunkeutuminen alhaaltapäin selittäisi tilanteen perinteistä teoriaa paremmin.

3. Jossakin syvemmältä ja kuumemmilta tasoilta tulevassa raakaöljyssä ei ole juuri ollenkaan biologisia merkkejä. Optinen aktiivisuus ja parittomien hiiliatomien määrä ovat kokonaan poissa, ja olisi vaikeaa olettaa, että näin täydellinen biologisten molekyylien tuhoutuminen olisi tapahtunut tämän aikaan saamiseksi jättäen substanssin muuten samanlaiseksi kuin vastaavat raakaöljyt.

4. Metaania löytyy monista paikoista, jossa biogeeninen alkuperä on epätodennäköistä tai missä biologiset esiintymät ovat riittämättömiä: Suurissa valtameren syvänteissä täysin vailla sedimenttejä; magma- ja metamorfisten kivien halkeamissa (suurissa syvyyksissäkin); aktiivisilla vulkaanisilla alueilla (sielläkin, missä on hyvin vähän sedimenttejä); ikiroudassa ja valtamerten esiintymissä on valtavia määriä metaanihydraatteja (metaani-vesisekoitusta), joissa riittävän biologisen lähdemateriaalin läsnäolo on epätodennäköistä.

5. Suurten alueiden hiilivety-esiintymät näyttävät yleensä samanlaisia kemiallisia ja isotooppisia piirteitä huo-limatta siitä, että ne ovat vaihtelevaa koostumusta ja eri geologista aikaa. Tämänlaisia kemiallisia merkkejä voidaan nähdä joidenkin vähäisten ainesosien runsaussuhteissa, kuten tietyissä metallien jäämissä, joita öljystä voidaan löytää. Tämän seurauksena kemiallinen analyysi öljynäytteestä mahdollistaa öljyn yleisen alueen tunnistamisen, vaikka alueella on hyvin erilaisia muodostelmia, jotka voivat maaöljyä tuottaa. Esimerkiksi Lähi-Idästä peräisin olevan öljyn voidaan erottaa öljystä, joka on peräisin Etelä-Amerikasta.

6. Alueellisella hiilivetyjen yhteydellä inertin helium-kaasun kanssa, ja korkeamman luonnollisen heliumin vuotamismäärän kanssa maaöljyä sisältävillä alueilla ei ole selitystä biologisen öljyn alkuperän teorioissa.

Bioottinen vai abioottinen?

Öljyn alkuperästä on argumentteja puolesta ja vastaan. Toivottavasti tämä artikkeli herätti tervettä pohdintaa siihen, onko yleinen käsitys yhtä vankalla pohjalla, kuin mitä suurin osa ihmisistä ajattelee. ”Öljy on fossiilinen pottoaine” on mantra, jota on toistettu niin useasti ja laajalti, että harvalle tulee edes mieleenkään haastaa tätä käsitystä. Voiko olla, että tässäkin on kyse luonnontieteiden vakiintuneesta pohjateoriasta, jonka uusien sukupolvien tutkijat ottavat itsestään selvyytenä, eikä juuri kukaan rohkene tai ymmärrä alkaa tätä uudelleen testaamaan?

Mikäli öljyn alkuperä ei ole biologisissa prosesseissa, niin

1. Öljy ei ole fossiilinen polttoaine.
2. Öljy on uusiutuva energian lähde.
3. Öljyä tulisi etsiä syvemmältä kuin nykyään pääosin tehdään.
4. Öljyhuippu (peak oil) ei ole todellinen.

*Kaikki tässä artikkelissa käytetyt suorat käännökset englannista ovat tämän artikkelin kirjoittajan kääntämiä.

*Jos aihe herätti kiinnostusta, niin suosittelen tutustumaan tähän artikkeliin.

  1. 1.
    CARNEGIE INSTITUTION FOR SCIENCE . Hydrocarbons in the deep Earth? EurekAlert. Published 2009. Accessed 2020. https://www.eurekalert.org/pub_releases/2009-07/ci-hit072409.php
  2. 2.
    Gold T. The Origin of Methane (and Oil) in the Crust of the Earth. Web Archive. https://web.archive.org/web/20021015163818/http://www.people.cornell.edu/pages/tg21/usgs.html