Tasapainoista tietoa maailmankaikkeudesta

Avainsana: Biografia

Kuka oli Walter Russell?

Uskon, että keskinkertaisuus on itse aiheutettua, ja nerous on omaa ansiotasi​*​

Walter Russell
Walter Russell. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

1900-luvun renessanssinero

Olen tässä blogissa julkaissut aikaisemmin kaksi Russellia käsittelevää artikkelia, joissa olen lyhyesti käsitellyt tämän 1900-luvun renessanssimiehen luonnonfilosofiaa tai kosmogoniaa, kuten hän itse asian sanoisi. Koska Russell on varsin tuntematon henkilö Suomessa, niin on paikallaan esitellä hieman yksityiskohtaisemmin miehen elämää ja työtään, jotta voimme paremmin arvostaa hänen saavutuksiaan. Pääasiallisena lähteenä tässä artikkelissa käytän Glenn Clarkin teosta The Man Who Tapped The Secrets Of The Universe.​†​

Walter Russell (1871–1963) oli aikanaan harvinaisen monipuolinen lahjakkuus. Hän oli kuvanveistäjä, maalari, arkkitehti, muusikko, filosofi, mystikko, ratsastaja, taitoluistelija, tiedemies ja keksijä​‡​. Huolimatta siitä, että hän oli perehtynyt näinkin useaan alaan, niin hänellä oli hämmästyttävä kyky suorittaa näitä kaikkia korkealla tasolla. Tämä selittyy Russellin mukaan erityisillä luonteenpiirteillä.

Russellin mukaan kaikilla merkittävillä ihmisillä on kolme yhteistä piirrettä, joita ei voi oppia kirjoja lukemalla. Kaikista silmiin pistävin niistä on se, että kaikki suurihmiset tuottavat valtavan määrän työtä. Toisena piirteenä he eivät koskaan tunne väsymystä​§​, ja kolmantena heidän mielensä kasvaa vanhetessaan yhä loistavammaksi. Clarkin mukaan Russell on erinomaisesti todistanut tämän todeksi omassa elämässään, ja hänen työnsä monipuolisuus, määrä ja laatu vastaavat helposti viiden ihmisen elämäntyötä. ​1​

Sähköinen energia, joka motivoi meitä ei ole kehoissamme ollenkaan. Se on osa universaalia varantoa, joka virtaa lävitsemme universaalista lähteestä halumme ja tahtomme asettamalla intensiteetillä.​¶​

Walter Russell​1​

Russellin elämän pääpiirteitä (Clarkin mukaan)

Russell syntyi Bostonissa Massachusettsin osavaltiossa toukokuun 19:sta päivänä vuonna 1871. Hän kävi kyläkoulua miltei kymmenen vuoden ikään asti, jonka jälkeen hän joutui perhetilanteen takia menemään töihin. Hän onnistui saamaan töitä kuivatavarakaupasta 2.5 dollarin viikkopalkalla. Jo tässä iässä nuorella Walterilla oli uskomus siihen, että meillä kaikilla on sama mahdollisuus rajattomaan universaalin älyn apuun, joka vaatii pelkästään tahdon ja luottamuksen ”mestariavaimen”.

Walter oli pienestä lapsesta saakka musikaalisesti lahjakas, ja tämän taidon avustuksella hän onnistui saamaan kolmetoista vuotiaana työn kirkon urkujensoittajana. Samalla hän aloitti opiskelut taidekoulussa.

Noin viisitoista vuotiaana Russell sai kesätöitä hotellin pikkolona. Palkka tuosta työstä oli vain kahdeksan dollaria kuukaudessa, mutta hänelle sanottiin, että pikkolo tulee saamaan noin 100 dollaria kaudessa pelkästään tippeinä. Kun Walterille ensimmäistä kertaa tarjottiin tippiä, jokin hänessä sai hänet kieltäytymään sen vastaanottamisesta. Hänellä kesti hetki ymmärtää miksi tipin vastaanottaminen ei tuntunut oikealta ja sai ahaa-elämyksen. Hän halusi olla paras pikkolo maailmassa ja ainoa, joka tekee työnsä innolla ottamatta kuitenkaan vastaan tippiä.

Hotellin vieraat rakastivat Walteria ja alkoivat kutsua häntä illallisjuhliin ja purjehdusretkille. Hotellin johdon yrittäessä estää tämän sääntöihin vedoten, hotellin asiakkaat sanoivat, etteivät tulisi koskaan takaisin tähän hotelliin, ellei sääntöön tehtäisi poikkeusta. Kauden lopuksi 100 dollarin tippien sijaan hän olikin saanut kasaan 850 dollaria myymällä taidettaan.

Vuodesta 1897–1898 Russell toimi Collier’s Weeklyn taidetoimittajana, jonka jälkeen hän toimi Collier’s and Centuryn sotataiteilijana. Vuonna 1900 hän sai valmiiksi allegorisen maalauksen Might of the Ages, josta hän sai paljon kansainvälistä tunnustusta. Vuodesta 1900 vuoteen 1914 Russell maalasi erityisesti merkkihenkilöiden lasten muotokuvia ympäri maata, ja tämän jälkeen merkkihenkilöiden muotokuvia.

Might of the Ages. Russellin allegorinen mestariteos. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Seuraavassa vaiheessa elämäänsä Russell toimi kiinteistöalalla sekä suunnitellen että toteuttaen merkittäviä rakennusprojekteja. Vaikka Russellilla ei ollut arkkitehdin koulutusta, niin hän muun muassa suunnitteli, hoiti rahoituksen ja rakennutti lukuisia merkittäviä rakennusprojekteja, kuten Hotel des Artistes, Hotel Pierre ja monia muita rakennuksia. Monet Russellin toteuttamista asumiskiinteistöistä perustuivat ”yhteinen omistajuus” periaatteeseen, jonka tavoitteena oli hyödyttää yhtä lailla kaikkia osapuolia sen sijaan, että voitot ja hyöty menisivät yhdelle taholle, kuten perinteisessä kiinteistötoiminnassa.

Viisikymmentäkuusi vuotiaana Russell alkoi täysin sattuman kaupalla kuvanveistäjäksi, vaikka hänellä ei aikaisemmin ollut lainkaan moisesta kokemusta. Tämä tapahtui Russellin ollessa Society of Arts and Sciences:n presidenttinä. SoAS:n tehtävänä oli antaa palkinto Thomas Edisonille. Sattuman seurauksena taitelija, jonka tuli tehdä palkintoon liittyvän veistoksen oli epäonnistunut, joten Russell päätti tehdä sen itse. Tämä oli suuri riski, sillä hän ei ollut aikaisemmin käsitellytkään savea.

Riski kannatti, sillä veistos ylitti kaikki odotukset ja käynnisti Russellin huomattavan uran kuvanveistäjänä. Edisonin lisäksi Russell pääsi veistämään lukuisia muitakin merkkihenkilöitä, kuten Mark Twainin, Joan D’ Arcin ja Charles Goodyearin.

Walter Russellin tekemä veistos Thomas Edisonista. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Viimeinen vaihe Russellin elämässä liittyi tieteeseen. Russellia ei kiinnostanut niinkään universumin ilmiöiden ymmärtäminen, vaan hänen pyrkimyksenään ja lahjanaan oli nähdä ilmiöiden taakse. Toisin sanoen Russellin näkökulmasta ihmiset ja tiede eivät ole todellisuudessa pystyneet läpäisemään havaintomaailmaa, ja tämän seurauksena he yrittävät sokeasti tulkita ilmiöitä. Tämä on kuitenkin tuhoon tuomittua ilman ymmärrystä siitä AIHEUTTAJASTA, joka kaikkien ilmiöiden taustalla piilee. Tämän havaintomaailman taakse hän kertoi päässeensä mystisen kokemuksen kautta, jonka avulla universumin salaisuudet hänelle paljastettiin.

Hän muun muassa näki ennalta vedyn isotoopit sekä atomipommeissa käytettävät uraanin ja plutoniumin, ennen kuin tiedeyhteisö oli nämä löytänyt. Nämä hän kartoitti jo vuonna 1926 julkaisemassaan alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä​#​. Russellin tiede eroaa niin suuresti yleisestä luonnontieteestä, että Russellin teoriat ja ajatukset on kauan aikaa sitten tiedemaailmassa hylätty ja unohdettu. Käsittelen Russellin tiedettä tarkemmin toisissa artikkeleissa, mutta lopetetaan tämä seuraavaan lainaukseen:

On käytännössä parempi unohtaa substanssi, sillä yksistään vaihtelevat sähkön painetilat aallon eri osissa määrittävät vaihtelevuuden substanssissa ja tekevät kaikki ihmeet yhtä lailla luonnon kuin kemistinkin laboratoriossa. Elektronien ja protonien määrällä ei ole mitään tekemistä määrittäessä eri elementtejä, kuten yleisesti luullaan.​**​

Walter Russell

Walter Russell – Uusi ymmärrys maailmankaikkeudesta osa 1.

Walter Russell – Uusi ymmärrys maailmankaikkeudesta osa 2.


  1. ​*​
    ”I believe that mediocrity is self-inflicted and that genius is self bestowed.”
  2. ​†​
    Tätä artikkelia voidaan pitää kyseisen teoksen referaattina, enkä siksi laita erikseen tähän teokseen viittaavia lähdeviitteitä.
  3. ​‡​
    Koska Russell on saavuttanut niin paljon niin monelta alalta, joudun artikkelin laajuuden huomioon ottaen rajaamaan joitakin osa-alueita pois. Hän oli esimerkiksi taitoluistelun kansallista eliittiä ja erinomainen hevosten kouluttaja ja ratsastaja, mutta jätän niiden käsittelyn vain mainintaan.
  4. ​§​
    Russell sanoi tuntevansa väsymystä ainoastaan silloin, kun hän ei seuraa todellista inspiraatiotaa, vaan käyttää energiaa väärin. Sen sijaan seuratessaan inspiraatiotaan hän ei koskaan tuntenut väsymystä.
  5. ​¶​
    The electric energy which motivates us is not within our bodies at all. It is a part of the Universal Source with an intensity set by our desires and our will.
  6. ​#​
    Jota käsittelen toisessa artikkelissa.
  7. ​**​
    it is better practically to forget substance, for the varying pressures of electricity in different sections of the wave alone determines the variation of substance and perform all the miracles of the laboratory of Nature, as well as that of the chemist.
  1. 1.
    Clark G. The Man Who Tapped The Secrets Of The Universe. Kessinger Publishing; 2010.

Viktor Schaubergerin havainnot ja tutkimukset luonnon energioista osa 1

Ymmärrä ja kopioi luontoa

Viktor schauberger

Johdanto

Tämän artikkelin ensimmäinen osa pohjautuu Callum Coatsin teokseen Living Energies – Viktor Schauberger’s brilliant work with natural energy explained ja käsittelee lyhyesti Schaubergerin mielenkiintoista elämää. Artikkelin seuraavissa osissa tullaan käsittelemään Schaubergerin periaatteita ja niiden käytännön sovelluksia liittyen mm. energian tuotantoon, veteen ja maanviljelykseen.

Viktor Schauberger oli vuonna 1885 Itävallassa syntynyt metsänhoitaja ja luonnonfilosofi. Vastoin isänsä tahtoa hän kieltäytyi veljiensä tavoin menemästä yliopistoon, sillä katsoi sen johtavan lokeroivaan ja sulkeutuneeseen ajattelutapaan, joka olisi vastoin luonnon prosesseja. Sen sijaan Viktor seurasi äitinsä neuvoja ja alkoi nuoreksi metsänhoitajaksi. Metsänhoitajana Schauberger pystyi rauhassa havainnoimaan luonnon ilmiöitä ja energian liikkeitä ”luonnon omassa laboratoriossaan”. (Coats 2001, 3.)

Erityisesti häntä kiinnosti veden dynamiikka, ja hän kehitti muun muassa vesikourun ratkaistakseen ongelman, jolla tukkeja saataisiin kuljetettua pitkiä matkoja jokea pitkin. Schauberger havainnoi suurella mielenkiinnolla ja ihmetyksellä taimenien liikkeitä vedessä. Schauberger hämmästeli kuinka ne pystyvät pysymään kovassakin virrassa paikallaan miltei liikkumatta, mutta tarpeen vaatiessa kiihdyttivät itsensä salaman nopeasti eteenpäin. (Coats 2001, 3.)

Kuinka oli mahdollista, että tämä kala pystyi vain vähäisillä pyrstöeviensä liikkeillä pysymään niin liikkumattomana tässä valtavassa virrassa, joka sai sauvani heilumaan niin voimakkaasti, että hädin tuskin pystyin pitämään siitä kiinni?

Mitkä voimat mahdollistivat taimenen voittamaan oman painonsa niin vaivattomasti ja nopeasti, ja samalla voittamaan erityisen voimakkaan veden virtauksen paineen, joka sitä vastaan virtasi?

Viktor Schauberger

Viktor Schauberger kuuluu niihin hyvin harvoihin oman tien kulkijoihin, jotka olivat itse oppineita neroja, joita omana aikanaan ei ymmärretty, ja myöhemmät sukupolvet ovat heidät laajalti unohtaneet. Sen sijaan, että näitä uusia käytännöllisiä teorioita ja periaatteita otettaisiin mielenkiinnolla vastaan, ne koettiin uhkana vallitsevalle järjestykselle. Viktorin tapauksessa tohtori Ehrenberger oli yksi niitä väsymättömiä vastustajia, joka pyrki monilla eri keinoilla estämään Viktorin toimintaa. (Coats 2001, 7.)

Schaubergeristä tekee erityisen kiinnostavan se, että hän ei vain tehnyt yksittäisiä keksintöjä, vaan hän havainnoi luonnon toimintaa ja loi sen avulla universaaleja periaatteita. Schauberger sovelsi oivaltamiaan periaatteita lukuisiin imploosio-pohjaisiin​*​ keksintöihinsä, jotka herättivät muun muassa Natsienkin kiinnostuksen toisen maailmansodan aikana.

Viktor Schauberger esittelemässä generaattorinsa prototyyppiä.

Viktorin elämäntarina lyhyesti

Schaubergerin osaaminen tunnistettiin ensimmäistä kertaa suuremmassa määrin sen jälkeen, kun hän ratkaisi Steyrlingissä suuren metsäalueen omistavan prinssi Adolph zu Schaumburg-Lippen tukkienkuljetusongelman. Prinssi halusi tehdä rahaa puun myymisellä, mutta hänellä ei ollut kunnollista tapaa kuljettaa tukkeja. Schauberger kuitenkin osoitti pystyvänsä siirtämään tukit jokea pitkin erikoisvalmisteisten tukkikourujen avulla, jotka olivat tarkkaan määritelty säätelemään veden virtausta tavalla, joka mahdollisti tukkien vaivattoman kellumisen 30 kilometrin matkan​†​ jokea pitkin. (Coats 2001, 3–8.)

Prinssi Adolph zu Schaumburg-Lippe. wikipedia Commons.

Onnistuneen tukkikouruprojektin myötä 1920-luvulla Itävallan hallitus pyysi professori Philipp Forchheimeria perehtymään Viktorin epätavallisiin teorioihin. Vähitellen Forchheimer tuli johtopäätökseen, että Schaubergerin teorioissa oli totuutta ja vaati, että Viktor kirjaisi löydöksensä ja teoriansa ylös paperille. Forchheimerin mukaan Schaubergerin teoriat eivät olleet vain valideja, vaan lisäksi erittäin arvokkaita. Forchheimer myöhemmin myönsikin, että onneksi hän oli jo eläkkeellä, ettei hänen olisi tarvinnut nöyryyttävästi kertoa oppilailleen, että oli opettanut roskaa viimeiset 40 vuotta. Viktor muun muassa suunnitteli ja loi vesilaitteen prototyypin, jonka avulla oli tarkoitus saada aikaan laadukasta juomavettä. Schaubergerin keksinnön on täytynyt haitata joitakin korkeassa asemassa olevia, sillä poliisin toimesta laite takavarikoitiin ja tuhottiin. (Coats 2001, 5–9.)

Schaubergerin teoriat kantautuivat Adolf Hitlerinkin korviin, joka kutsui Viktorin vuonna 1938 Berliiniin vierailulle esittelemään ajatuksiaan. Hitler kertoi tutustuneensa Schaubergerin papereihin ja piti niitä erittäin kiinnostavina. Viktor esitteli ajatuksiaan puolentoista tunnin ajan Hitlerille ja hänen tieteellisenä neuvonantajanaan toimineelle professori Max Planckille. Esitelmän jälkeen Planckilta kysyttiin mielipidettä ja hänen vastauksensa oli hämmästyttävästi ”tieteellä ei ole mitään tekemistä luonnon kanssa”. (Coats 2001, 5–9.)

Schaubergerin vierailu oli ilmeisesti nolannut tai uhkannut eräiden natsitiedemiesten asemaa, sillä tämän vierailun seurauksena Viktor kaapattiin samana vuonna rutiini lääkärintarkastuksen aikana mielisairaalaan. Viktorin ystävä ja tunnettu yläluokan edustaja Mada Primavesi kuitenkin lähti etsimään Viktoria, sillä hän ei ollut sovittuna aikana palannut lääkärintarkastuksesta takaisin. Primavesi kyseli ympäriinsä ja meni lopulta lääkäriklinikalle, jonne Schauberger oli mennyt tarkastukseen. Suureksi onneksi Primavesi onnistui pelastamaan Schaubergerin juuri ajoissa, sillä hän oli juuri saamassa kuolettavan pistoksen, mikä tuohon aikaan kolmannessa valtakunnassa oli rutiinitoimenpide mielisairaille. (Coats 2001, 5–9.)

Viktor jatkoi hiljaisuudessaan tutkimuksiaan lämmöstä, sähkömagnetimista sekä sentrifugaalisen ja sentripetaalisen liikkeen vastavuoroisuudesta​‡​ . Viktor näki, että imuvoimaa ja painetta on mahdollista käyttää myös voimakkaana käyttövoimana eri kulkuvälineille. Hän onnistuikin patentoimaan vuonna 1936 maailman ensimmäisen ilmaturbiinin​§​, jossa oli sentripetaalinen ”kompressori” ja rihlattu poistoputki. Schauberger kehitti konseptiaan pidemmälle ja hänen laitteensa kuvailtiin myöhemmissä patenteissa pystyvän sekä desalinoimaan merivettä että antamaan käyttövoiman sukellusveneille ja lentokoneille. Viktorin työ kuitenkin varastettiin, kun ensimmäisen toimivan suihkukoneen kehittäjä professori Ernst Heinkel sai Berliinin patenttitoimistosta laittomasti haltuunsa Schaubergerin patenttihakemukset. (Coats 2001, 9–10.)

Toisen maailmansodan aikaan Viktor kutsuttiin kuoleman uhalla Waffen-SS palvelukseen. Schaubergerin tuli kehittää Heinrich Himmlerin alaisuudessa natseille salainen ase. Viktor vaati saada valita projektiinsa haluamansa insinöörit, joiden tuli olla siviilivaatteissa ja asua normaaleissa asumuksissa, sillä Schauberger katsoi pelossa elävien työntekijöiden olevan huonosti tuottavia ja mielikuvituksettomia. Viktor onnistui pyynnössään ja hän sai noin 20–30 insinööriä ja työläistä käyttöönsä. Insinöörit eivät ymmärtäneet mitä olivat rakentamassa, mutta seurasivat ohjeita tarkkaan. Projektin seurauksena kaksi konetta saatiin lopulta rakennettua. Toista näistä kutsuttiin ”repulsaattoriksi” ja toista ”repulsiiniksi”. Molemmat näistä laitteista operoivat tiivistävällä imploosio-periaatteella. Schauberger jatkoi sodan jälkeen imploosion tutkimista. (Coats 2001, 9.)

Viimeisenä lukuna Viktorin elämässä voidaan pitää hänen matkaansa Yhdysvaltoihin, jonne Karl Gerchsheimer ja entinen Donner Steelworksin rikas omistaja Robert Donner kutsuivat hänet kehittämään imploosio-teknologiaansa. Monien vaiheiden jälkeen projekti lopulta kariutui, ja Viktor halusi poikansa Walterin kanssa lähteä takaisin Itävaltaan. Amerikkalaiset eivät olleet tästä mielissään, mutta päästivät heidät lähtemään yhdellä ehdolla. Viktorin täytyi allekirjoittaa sopimuspaperi, joka oli kirjoitettu englanniksi eli kielellä, jota hän ei ymmärtänyt. Viktor lopulta allekirjoitti paperin, joka käytännössä antoi kaikki Viktorin mallit, luonnokset, prototyypit, raportit ja kaiken muuan – nykyisen ja tulevan – intellektuaalisen materiaalin Donner-Gerchsheimer konsortiumin omistukseen. Muutama päivä sen jälkeen kun Viktor palasi Itävaltaan, hän kuoli rikkinäisenä miehenä, joka oli menettänyt kaiken. (Coats 2001, 17–28.)

Lähteet

Coats, Callum
2001 Living Energies – Viktor Schauberger’s brilliant work with natural energy explained. Teos verkossa.


  1. ​*​
    Tämä voidaan ehkä parhaiten kääntää sentripetaaliseksi imuvoimaksi. Huomaa, että tämä ei Schaubergerin yhteydessä tarkoita samaa kuin esimerkiksi wikipedian määritelmä, jossa imploosio on sisäänpäin suuntautuva räjähdys tai kappaleen äkillinen luhistuminen. Artikkelin seuraavassa osassa käsittelen tätä tarkemmin.
  2. ​†​
    Muiden asiantuntijoiden pystyessä kelluttamaan tukkia vaivaisen 50 metrin matkan.
  3. ​‡​
    Tämä on täysin vastaava periaate, mitä toinen 1900-luvun yleisnero, Walter Russell, hahmotteli.
  4. ​§​
    Itävallan patentti no. 145141

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén