Tasapainoista tietoa maailmankaikkeudesta

Avainsana: Substanssi

Walter Russell – Uusi ymmärrys maailmankaikkeudesta osa 3

Aikaisemmissa Russellin artikkeleissa käsiteltiin muun muassa universaalia substanssia ja kaikkialla läsnä olevaa jaksollisuutta, joka luo eri ilmiöt ja näennäisesti eri substanssit. Tässä artikkelissa Russellin kosmologiasta opit:

  • Mikä on ainoa substanssi, ja kuinka se synnyttää sähkön
  • Alkuaineiden syklinen elinkaari ja mitä on radioaktiivisuus
  • Sähkökemian perus periaatteet
  • Mistä veto- tai hylkimisvoima tulevat?
  • Planeettojen syklinen elinkaari

Ainoa substanssi

Tasapainotilan jakaminen vaatii työtä. Palaaminen universaalin tasapainotilan normaaliuteen ei vaadi työtä.

Walter Russell 1953, 15

Kertauksena artikkelisarjan edellisiin osiin: Russellin mukaan universumissa on vain yksi substanssi, joka on kaikkialla läsnä oleva, rajaton, ikuinen ja liikkumaton. Tätä substanssia Russell kutsui ”liikkumattomaksi magneettiseksi valoksi”, joka näkyvästä valosta poiketen ei kuitenkaan ole aisteilla havaittavissa olevaa.​*​ Sen sijaan näkyvä ja aisteilla havaittava valo, joka on Russellin mukaan puhtaasti sähkömagneettista aaltoliikettä, ei myöskään liiku, vaan toisintaan itseään samoin kuin aalto liikkuu vedessä.

Tämä näkymätön substanssi vastaa SYYTÄ ja tämän substanssin tasapainotilan polarisoituminen kahdeksi vastakkaiseksi tilaksi vastaa SEURAUSTA. Tätä on sähkö. Nämä kaksi painetilaa ovat + ja -, maskuliininen ja feminiininen, emäksinen ja hapan, generoiva ja säteilevä, integroiva ja hajoava, syntyvä ja kuoleva. Russellin kosmologiassa kaikki universumin ilmiöt ovat pohjimmiltaan sähköisiä.

Tätä voidaan havainnollistaa liikkumattomalla veden pinnalla. Kun veteen heittää kiven, niin vedenpinnan tasapainotila häiriintyy ja saa aikaan aaltoliikkeen. Lopulta aaltoliike kuitenkin vaimenee ja veden pinta palautuu takaisin liikkumattomaan tasapainotilaan.
Sähkö on universaalin ja absoluuttisessa tasapainotilassa olevan substanssin polarisoitumista kahdeksi vastakkaiseksi painetilaksi. Tämä jakautunut ja jännittynyt tila palaa lopulta takaisin universaaliin tasapainotilaan samalla tavoin kuin jännitetty jousi palaa lopulta lepotilaansa. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Alkuaineiden syklinen elinkaari

Russellin mukaan aine koostuu vaihtelevista valohiukkasten kerääntymistä, jotka ovat kerääntyneet yhteen systeemeiksi, joita kutsutaan atomeiksi. Atomit ovat renkaanmuotoisia yksiköitä, jotka yhdistyvät luodakseen spiraalin mallisia atomijärjestelmiä, kuten nebulat avaruudessa. Kaikki atomien renkaat yhdistyvät neljänä parina muodostaen yhden pallonmuotoisen yksikön. Ne eroavat aurinko- ja planetaarisista järjestelmistä pelkästään mittasuhteissa. Substanssissa, rakenteessa ja ulkomuodossa ne ovat täsmälleen samanlaisia. (Russell 1926, 85; Russell 1953, 15-16.)

Atomijärjestelmät ja planeettajärjestelmät eroavat vain mittasuhteissa. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Genero-aktiivisuus rakentaa alkuaineet ja radioaktiivisuus hajottaa ne​†​.

Walter Russell

Kaikki kuolevat ja elävät samanaikaisesti. Kaikilla ihmisillä solut uusiutuvat ja kuolevat, mutta lapsilla kehon uusiutuminen on paljon voimakkaampaa kuin kuoleminen. Vanhuksilla tilanne on päinvastainen ja heidän solunsa ovat alkaneet kuolla nopeampaa kuin uusiutua. Tämä periaate pätee myös alkuaineisiin.

Tätä prosessia ohjaa kaksi näennäisesti vastakkaista voimaa: genero-aktiivisuus ja säteily. Genero-aktiivisuus varastoi energiaa napojen kautta, ja säteily purkaa varastoitua energiaa eli potentiaalia massan ekvaattorin kautta (molemmat 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden). ks. alla oleva kuva.

Luonnon tapa varastoida energiaa massaksi. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Alkuaineet syntyvät, rakentuvat ja kuolevat syklisesti aivan, kuten kaikki muutkin asiat luonnossa. Natrium-hiukkanen ei ole ikuisesti natrium-hiukkanen, vaan se muuttaa ulottuvuuttansa järjestelmällisellä ja jaksollisella tavalla, kunnes se on käynyt läpi kaikkien oktaavien elementtien skaalan ja palannut takaisin oktaaviinsa. Radium-hiukkanen on joskus ollut vety-hiukkanen ja tulee olemaan myöhemmin uudelleen. (Russell 1926, 85.)

Genero-aktiivisuus on dominoivaa alkuaineiden ensimmäisestä oktaavista eteenpäin aina hiileen asti. Hiili on koko jaksollisen järjestelmän tasapainopiste, johon kosminen miljardien vuosien pituinen sisäänhengitys päättyy ja uloshengitys alkaa. Hiilestä eteenpäin säteileminen on dominoivaa, ja tämä korostuu yhä enemmän siirryttäessä kohti korkeampia oktaaveja. (Russell 1926, 88.)

Säteileminen on luonnollinen kuoleman periaate. Jokainen asia luonnossa kuolee hitaasti säteilemällä lämpöänsä. Radioaktiivisuus on räjähtävän nopea kuoleman periaate. Radioaktiivisuus on ihmisen keksintö, jonka avulla ihmiskunta voi kuolla nopeasti pystymättä lisääntymään monien vuosisatojen aikana.

Walter Russell, Atomic Suicide s. 4.

Kaikki aine haluaa räjähtää eli kuolla, sillä eläminen vaatii vaivaa. Kuoleminen sen sijaan on vaivatonta. Toisin kuin yleisesti luullaan, ainetta ei pidä kasassa atomin ytimen vetovoima​‡​, vaan se on tiivistetty kasaan ulkoapäin sisäänpäin vaikuttavalla voimalla. Tätä voidaan verrata auton renkaan pumppaamiseen. Ulkopuolelta renkaaseen pumpataan ympäristöä suurempi ilmanpaine, mutta se pyrkii tyhjentymään. Lopulta se niin tekeekin. Myös atomissa on sähköinen paine, joka pyrkii purkautumaan ja palautumaan universaaliin lepotilaan. (Russell 1957, 14-15.)

Jotta voimme paremmin ymmärtää radioaktiivisuutta, tulee meidän ymmärtää sitä, miten atomit muuttuvat noustessa oktaavista seuraavaan. Ainoa asia, joilla alkuaineiden ”sävelet” eri oktaaveissa eroavat toisistaan on paine, joka muuttuu oktaaveista seuraavaan kuutiokertoimena. Verrattaessa auton renkaaseen: Mitä enemmän ilmaa pumppaat, sitä suuremmalla paineella se tulee ulos, kun avaat venttiilin. Sen jälkeen, kun ensimmäisen oktaavin painetila on kertautunut kuutiona yhdeksän kertaa, atomin paine on saavuttanut 1,073,741,824 kertaisen paineen verrattuna ensimmäisen oktaavin paineeseen. Alhaisen oktaavin atomin säteilevät hiukkaset voivat kulkea vain 7 km/s, kun taas yhdeksännen oktaavin atomin, kuten radiumin säteily voi kulkea noin 300,000 km/s eli miltei valon nopeutta.Toisin sanoen näin paljon suuremmalla paineella viimeisen oktaavin alkuaineet purkavat potentiaaliaan ympäristöön. Tätä on radioaktiivisuus. (Russell 1953, 30-31; Russell 1926, 123.)

Tässä havainnollistava kuva siitä, kuinka atomien paine kertautuu kuutiona oktaavista seuraavaan. Tässä kuvassa on esiteltynä vain oktaavit 1-6. yhdeksännessä oktaavissa atomien painetila on Russellin mukaan miljardikertainen ensimmäisen oktaavin alkuaineisiin. Tarkennus vielä, että näkyvä maailmankaikkeus alkaa neljännen oktaavin alussa.

Kemialliset vaikutukset ovat sähköisiä

Jokainen kemiallinen vaikutus on sähkömagneettinen vaikutus.

Jokainen sähkömagneettinen vaikutus on mekaaninen vaikutus

Walter Russell, The Universal One s. 102

Kemia perustuu pohjimmiltaan sähköisiin vaikutuksiin, ja keskeisesti ”reproduktio-periaateelle”​§​, jonka mukaan:

  • Reproduktio tarkoittaa liiketilan toistamista.
  • Kaikki ilmiöt luonnossa ovat toistuvia.
  • Kaikki liikkeen tilat ovat toistuvia.
  • Kaikki mielen ajatukset ovat toistuvia.
  • Tämä on toistuvan liikkeen universumi.
  • Jokainen vaikutus​¶​ on maskuliininen.
  • Jokainen reaktio on feminiininen.
  • Jokainen vaikutus on sähkö-positiivinen.
  • Jokainen reaktio on sähkö-negatiivinen.
  • Jokaisella vaikutuksella on vastakkainen reaktio.
  • Jokainen vaikutus synnyttää reaktion, ja jokainen reaktio synnyttää uudelleen vaikutuksen. (Russell 1926, 27.)

Kaikki alkuaineet ovat joko miespuolisia eli lataantuvia (+1,+2+3), naispuolisia eli latausta purkavia (-1,-2,-3) tai biseksuaaleja (+/-4, kuten vety, hiili ja pii). Reproduktio tapahtuu vastakkaisen miespuolisen vaikutuksen ja naispuolisen reaktion välillä. Täydellinen yhdistyminen tapahtuu kahden yhtä suuren ja vastakkaisen vaikutuksen ja reaktion välillä. Täydellisessä yhdistymisessä yhdistyy täysin vastakkaisen jaksollisuuden (esim. +3 ja -3) ja vastaavan oktaaveittain menevän painetilan alkuaineet. Täydellinen yhdistyminen/pariutuminen on tasapainoista. Epätäydellinen yhdistyminen/pariutuminen tapahtuu erisuuruisten vaikutusten ja reaktioiden välillä. Tämä synnyttää epätasapainoisen liiton/liitoksen. (Russell 1926, 28.)

Kemiassa tämä näkyy eri aineiden yhdisteiden stabiiliudessa:

Jokainen kemisti tietää varmuudella, että hän voi hajottaa erisuuruisten vastakkaisten elementtien epästabiilin yhdisteen pelkästään lisäämällä elementin, joka on lähempänä todellista sävelparia kummalle tahansa yhdisteen puoliskolle.

Ajattele esimerkiksi miespuolisen natriumin (Na) ja naispuolisen seleenin (Se) kemiallista yhdistettä, jossa kuudennen oktaavin elementti 601+​#​ natrium ja seuraavan oktaavin 702- seleeni yhdistyvät epätasaisina vastapareina.

Lisäämällä yhdisteeseen jodia (I), joka on kahdeksannen oktaavin elementti 801-, natrium jättää seleenin ja yhdistyy jodiin muodostaen tasapainoisemman yhdisteen natriumjodidin (NaI).

Lisäämällä yhdisteeseen bromidia (Br), seitsemännen oktaavin 701-, natrium jättää jodin muodostaen natriumbromidin (NaBr), vielä tasapainoisemman yhdisteen.

Lopuksi lisäämällä klooria (Cl), joka on kuudennen oktaavin 601- eli natriumin todellinen vastapari, natrium jättää bromidin muodostaakseen erittäin stabiilin yhdisteen natriumkloridin (NaCl). Minkään oktaavin mikään elementti ei pysty pysty syrjäyttämään klooria natriumista.

Walter Russell, The Universal One, s. 28-29.
Tässä visualisaatio edellisestä lainauksesta. Huomaa, että ”sodium” on suomeksi natrium.

Kaikki alkuaineet ovat Russellin mukaan sekä emäksisiä että happoja, mutta jokainen on pääasiallisesti jompaa kumpaa. Kaikki miespuoliset sähkö-positiiviset alkuaineet ovat ensisijaisesti emäksiä ja kaikki naispuoliset alkuaineet happoja. Yhdistettäessä emäksiset miespuoliset vaikutukset täysin vastakkaisiin ja samansuuruisiin hapokkaisiin naispuolisiin reaktioihin, ne neutralisoivat toisensa ja niistä tulee suoloja. (Russell 1926 28-29.)

Veto- ja hylkimisvoimasta

Fysiikan ymmärrys gravitaatiosta pohjautuu pääasiassa kahdelle teorialle. Newtonin ja Einsteinin teorioille. Newtonin teorian mukaan kaikki massat vetävät puoleensa kaikkia muita massoja eli massalla itsellään on kyky vetää puoleensa. Einsteinin suhteellisuusteoriassa massoilla on kyky vaikuttaa aika-avaruuteen ja tämä kaareutuminen saa aikaan sen, että eri kappaleet näennäisesti vetävät toisia puoleensa. Esimerkiksi maapallolla putoava esine, ei tipu suhteellisuusteorian mukaan maahan sen vuoksi, että niiden välillä olisi mitään voimaa, vaan näiden kahden aika-avaruuskoordinaatistot kohtaavat tietyn ajan kuluessa.

Walter Russellin käsitys erosi oleellisesti näistä molemmista. Russellin mukaan aineella ei itsessään ole kykyä vetää puoleensa tai hylkiä, vaan pelkästään liikkeellä on kyky vetää puoleensa tai hylkiä.

Kaikella massalla on suhteellinen kyky vetää puoleensa ja hylkiä kaikkia muita massoja, ja sen suhteellinen kyky riippuu sen suhteellisesta potentiaalista.

Walter Russell, Universal one s 127.

Massan potentiaali tarkoittaa sen sähköistä latausta eli varastoitua energiaa, jota sillä on. Potentiaalia kasvattava massa vetää puoleensa, mutta potentiaalia purkava hylkii. Veto- tai hylkimisvoiman suuruus vaihtuu järjestelmällisellä tavalla, kun aineen tilavuus, tiheys, paine tai muu ulottuvuus lisääntyy tai vähenee. Esimerkiksi rautaharkko ja maapallo vetävät toisiaan voimakkaasti puoleensa, mutta jos rautaharkon paine tai lämpötila muuttaa tarpeeksi, niin se höyrystyy, nousee ilmaan ja hakeutuu kohti luonnollista painetilaansa maapallon ilmakehässä. Se alkaa siis hylkiä maapallon pintaa. (Russell 1926, 127.)

Millä tahansa massalla sen sentripetaalisen​**​ voiman vakio on sen vetovoiman vakio.

Millä tahansa massalla sen sentrifugaalisen​††​ voiman vakio on sen hylkimisvoiman vakio.

Walter Russell, The Universal one s.132

Mitä nopeampi minkä tahansa massan kiertonopeus, sitä suurempi sen kyky vetää puoleensa ja hylkiä.

Mitä nopeampi minkä tahansa massan pyörimisnopeus, sitä heikompi on sen kyky vetää puoleensa tai hylkiä.

Walter Russell, the universal one s. 135

Ylläolevaa lainausta voi pohtia suhteessa aurinkokuntaamme. Lähempänä Aurinkoa eli aurinkokuntamme massakeskusta olevat planeetat (merkurius ja venus) ovat tiheitä planeettoja, jotka kiertävät Aurinkoa nopeasti, mutta pyörivät itsensä ympäri hyvin hitaasti. Ne ovat pääasiallisesti sähköisesti latautuvia. Sen sijaan ulkoplaneetat, kuten jupiter, saturnus, neptunus ja uranus ovat vähemmän tiheitä planeettoja, jotka kiertävät Aurinkoa hitaasti, mutta pyörivät nopeasti. Ne ovat pääasiallisesti latausta purkavia.

Planeettojen syklinen elinkaari

Planeetat käyvät läpi samankaltaisen syklisen elinkaaren kuin atomitkin. Planeettojen vähitellen liikkuessa Auringosta kauemmas heikompiin painevyöhykkeisiin, ne alkavat laajentua ja samalla niiden tiheys alkaa asteittain vähentyä. Ne käyvät siis atomeja vastaavan syklin, jossa ne ovat elinkaarensa alkuvaiheessa pääasiallisesti potentiaalia kerääviä ja loppu vaiheessa ne muuttuvat pääasiallisesti latausta purkaviksi, kunnes ne lopulta kuolevat purettuaan kaiken potentiaalisen takaisin avaruuteen.

Jupiter, joka oltuaan aiemmin maapalloa vastaavalla kiertoradalla oli noin tuplasti maapallon kokoinen, on nykyisellä radallaan ja painevyöhykkeellään laajentunut valtavaksi kaasuplaneetaksi. Vaikka se ei olekaan kuuma (kuten me lämmön ymmärrämme), niin rauta sulaa Jupiterissa 2 asteessa​‡‡​. (Russell 1926, 120.)

Vastaavasti jos Saturnus äkillisesti liikutettaisiin Merkuriuksen kiertoradalle, niin se joko kokonaan ionisoituisi tai kutistuisi mitättömän kokoiseksi. Vastaavasti Merkurius räjähtäisi kappaleiksi, jos se äkillisesti siirrettäisiin Saturnuksen painevyöhykkeeseen. Kaasuplaneetatkin muuttuvat yhä harvemmaksi, mitä kauempana Aurinkoa ne ovat. Neptunus on jo niin harva, että maapallon pilvetkin ovat kiinteitä siihen verrattuna. Neptunuksen jälkeen on Russellin mukaan vielä lisää tuntemattomia planeettoja, jotka ovat niin laajoja ja harvoja, että niihin verrattuna Neptunus on kiinteä ja Jupiter herneen kokoinen. (Russell 1926, 120.)

Tämä on toistuvan liikkeen universumi.


  1. ​*​
    Tämä universaalin substanssin käsitys on samankaltainen joidenkin itämaisten filosofioiden kanssa. Russellin ”liikkumaton magneettinen valo” on yhtä kuin ”Jumalan mieli” eli se vastaa monistista jumalkäsitystä persoonattomasta äärettömästä tietoisuudesta, joka sisältää kaiken. Ilmiöt, kuten atomit, syntyvät pohjimmillaan tämän mielen tahdon ja ajattelun kautta. Kaikki ilmiöt ovat pohjimmiltaan tyhjää illuusiota, mitä emme voi kuitenkaan aisteillamme tai instrumenteillamme läpäistä. Tämä vastaa hindujen käsitettä illuusion verhosta eli Mayasta.
  2. ​†​
    Genero-activity builds the elements. Radioactivity tears them apart.
  3. ​‡​
    Atomilla ei Russellin mukaan ole ydintä.
  4. ​§​
    Tämä on hankala kääntää suomeksi, sillä se voi tarkoittaa, lisääntymistä suvun jatkamisen mielessä, kopioimista, jäljennystä tai kaksoiskappaletta. Russell käyttää termiä monimerkityksellisesti, sillä hän katsoo tämän periaatteen liittyvän kaikkiin luonnon ilmiöihin.
  5. ​¶​
    Käännetty sanasta ”action”. Tämä on hankala kääntää tässä yhteydessä suomeksi. Mielestäni ”vaikutus” on tässä tapauksessa paras vaihtoehto.
  6. ​#​
    Ensimmäinen luku vastaa oktaavia (6) ja seuraava luku sävyä (01+).
  7. ​**​
    Sulkeutuva spiraali
  8. ​††​
    Avautuva spiraali
  9. ​‡‡​
    On epäselvää tarkoittako Russell Fahrenheitiä vai Celsiusta.

Russell W. The Universal One. University of Science and Philosophy; 1926 (2018).

Russell W. Atomic Suicide. University of Science and Philosophy; 1953 (2014).

Walter Russell – uusi ymmärrys maailmankaikkeudesta osa 2

Ensimmäinen osa on luettavissa täällä: https://www.kosmologia.fi/2020/04/28/kosmologia-osa-4-walter-russell-uusi-ymmarrys-maailmankaikkeudesta-osa-1/

Maailmankaikkeus on vailla substanssia. Se koostuu yksinomaan liikkeestä. Liike simuloi substanssia liikkeen vastakkaisten aaltopaineiden kautta, jotka hämäävät aistejamme näkemään substanssia siellä, missä on yksin liikettä. Aistit eivät läpäise liikkeen illuusiota eivätkä he, jotka uskovat voivansa saada tietoa tästä valtavasta illuusion maailmankaikkeudesta, edes heikosti ymmärrä tämän polarisoituneen liikkeessä olevan valon harhan epätodellisuutta, jonka he vahvasti uskovat olevan totta.

Walter Russell 1953, 20

Alkuaineet ja transmutaatio

Artikkelin ensimmäisessä osassa selvisi, että Russelin jaksollinen järjestelmä perustuu oktaaveihin, eikä aineessa itsessään ole substanssia, vaan erilainen gyroskooppinen liike saa aikaan erilaisia painetiloja, jotka vain simuloivat erilaisia elementtejä. Atomeja ei siis tulisi kuvitella kiinteinä aineen palloina, vaan renkaiden muodostamina seisovina aaltoina. (ks. kuva 1) Atomisen gyroskoopin eri tasot jakavat elementtejä tonaalisesti eri säveliin.

Kuva 1. Liikkeen projektio luo illuusion kiinteästä aineesta. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Russelin jaksollisessa järjestelmässä vety ei olekaan ensimmäinen alkuaine, vaan se on ainoastaan näkyvän maailmankaikkeuden ensimmäinen alkuaine. Sitä ennen on kolme oktaavia avaruutta täyttäviä alkuaineita, joita ei pystytä ihmisen instrumenteillä havaitsemaan. (Russell 1953, 84.)

Eri sävelet toistuvat samassa kulmassa uudelleen jokaisessa oktaavissa ensimmäisestä yhdeksänteen. Esimerkiksi neljännen oktaavin elementti litium (+1) muuttuu viidennessä oktaavissa natriumiksi (+1) ja boori (+3) muuttuu seuraavassa oktaavissa alumiiniksi (+3). (ks. kuva 2) Siispä aallot ovat oktaavien sävyjen sähköisiä painetiloja. (Russell 1953, 19–20.)

Kuva 2. Russelin jaksollisen järjestelmän lähempi tarkastelu. Huomaa, että tässä taulukossa hiili (carbon) on edellisessä oktaavissa vety (hydrogen) ja seuraavassa oktaavissa pii (silicon). Hiili on Russelin mukaan ainoana alkuaineena saavuttanut generatiivisen maksimin ja on atomiselta rakenteeltaan täydellisen pallon muotoinen. Seuraavissa oktaaveissa elementit alkavat litistymään navoilta, kuten planeetat. Aineen gyroskooppi tarkoittaa sähköisten napojen suhdetta pyörimisnapoihin.

Hyvänä harjoituksena Russellin jaksollista järjestelmää tutkiakseen voi selvittää eri alkuaineiden yhdistelmiä ja niiden ominaisuuksia. Lähtökohtaisesti luonnossa kaikista tasapainoisimpia ja näin ollen heikoiten reagoivia aineita jalokaasujen lisäksi ovat +/- 4 aineet (vety, hiili, pii jne.), joiden gyroskooppinen kulma luonnossa on täsmälleen 90 astetta.

Voimme kuitenkin yhdistää esimerkiksi litiumia (+1) fluoriin (-1), jolloin saamme litium fluoridia, jolla on samankaltainen rakenne ja ominaisuudet kuin natriumkloridilla eli ruokasuolalla ( natrium (+1), kloori (-1)). Yhdistämällä Booria (+3) typpeen (-3), saamme boori nitriittiä, jolla on hiilenkaltainen kristallirakenne. Jos sen sijaan yhdistämme litiumia (+1) typpeen (-3), saamme litium nitraattia, joka on hapokas ja syövyttävä aine.

Tämän ansiosta alkuaineita voi Russelin mukaan muuntaa toisiksi muuntamalla niiden gyroskooppista aaltoliikettä. Russelin mukaan sotien lopettamisen jälkeen tieteen toiseksi tärkein päämäärä ihmiskunnalle on rajattoman energian tarjoaminen. Loogisin vaihtoehto maapallolla olisi rajattoman vedyn ja typen tuottaminen. (Russell 1953, 84.)

Luonnolta voi kestää miljoona vuotta muuntaa metsiä hiileksi. Hiili on moninkertaistettua typpeä, sillä typpi on hiilen kaasu. Typpeä voidaan muuntaa jatkuvasti ilmakehästä loputtomia määriä ikuisesti.

Ilmakehä koostuu vedystä ja hapesta. Happi on kahdesti poistettua hiiltä, aivan kuten typpi on kerran poistettua hiiltä. Vastaavasti vety on hiiltä yhden oktaavin alempana, mutta ei tonaalisesti poistettua. Gyroskooppisesti hiili ja vety ovat samoja, sillä niiden (gyroskooppiset) tasot ja struktuuri ovat identtiset.

Siispä vetyä voidaan muuntaa ilmakehästä loputtomia määriä muuttamalla pelkästään typen gyroskooppista kulmaa 90 asteen kulmaksi, jolla vety pyörii.

Walter Russell 1952, 84

Russell demonstroi tätä Westinghousen laboratoriossa vuoden 1927 syyskuussa muuntamalla sähkön ja kahden solenoidiparin avulla alkemiallisesti vettä vedyksi.

Teräksinen tai lasinen levy ekvaattorina, ja terässauva amplitudina säädin solenoideja suurin piirtein siihen kulmaan, missä karkeasti laskin hapen oktaavissaan kuuluvan. Improvisoin säätöaparaatin, joka mahdollistaisi minua kiinnittämään säädöt turvallisesti mihin tahansa haluamaani kulmaan.

Tämän jälkeen lisäsin muutaman kuutiosenttimetrin verran vettä tyhjään kvartsiputkeen, jossa oli elektrodit molemmissa päivässä spektrianalyysiä varten.

Lämmitin putkea sähköisessä tulipesässä, ja laitoin putken viilentymiseen asti solenoidien sisään, joiden läpi kulki sähkövirta. Ensimmäinen spektrianalyysi näytti yli 80% vetyä ja käytännössä loput olivat heliumia. Siellä oli vain vähän happea.

Walter Russell 1953, 87
Kuva 3. Tämän näköisellä laitteella Russell muutti vuonna 1927 Westinghousen laboratoriossa vettä vedyksi. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Russellin jaksollisessa järjestelmässä genero-radiatiivisen periaatteen mukaisesti ensimmäisten oktaavien aineissa generatiivinen voima on suuri, minkä vuoksi nämä alkuaineet keräävät enemmän potentiaalia kuin purkavat. Hiilessä saavutetaan generatiivinen maksimi, jonka jälkeen säteilevä vaikutus alkaa kasvaa. Samalla alkuaineiden painetilat kasvavat miljoonakertaiseksi ensimmäisistä oktaaveista viimeisiin oktaaveihin, joissa radioaktiiviset elementit hajottavat potentiaaliaan ympäristöön yhä suuremmalla voimalla eli toisin sanoen ne ovat yhä kiihtyvään tahtiin kuolemassa. Lopusta tulee kuitenkin uusi alku ja ouroboroksen tavoin alkaa uusi sykli.

Kuva 4. Ouroboros. Vanha alkemiallinen symboli, joka kuvaa olemassaolon syklisyyttä.
Kuva 5. Yhdeksän oktaavinen universumin harppu. Kuva: University of Science & Philosophy / www.philosophy.org

Lähteet

Russell, Walter
1953 The New Concept of Universe. The University of Science & Philosophy.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén